Viimeinen yö vietettiin Pälkäneen keskustasta löytyneellä Kostianvirran leirintäalueella. Sieltä pyrähdimme aamulla kohti Sappeeta.
Sappeelle tänä kesänä valmistunut 21-väyläinen DiscGolfPark on erittäin vaativa metsärata. Kaikki väylät ovat enemmän tai vähän tiukkoja metsäväyliä – poislukien pari tiukkaa tietä pitkin menevää väylää :-).
Sami
Rata oli minulle tuttu jo SM-sarjan osakilpailusta. Tässä vaiheessa kiertuetta väsymys alkaa jo painaa sen verran, että aivan täysipainoiseen pelaamisen ei oikein tuntunut olevan voimavaroja. (Ei sillä että muillakaan radoilla olisi ihan täysillä tullut puristettua.) Kierros meni muuten ihan ok, mutta väylä #19 tuhosi tuloksen täysin (7). Säästelin selkää ensi viikon suurkoitosta (European Open) varten, joten en lähtenyt upseilla tietä pitkin kuten yleensä tekisin.
Sappeella (Sappeessa?) on muutamia oikein mukavia väyliä, mutta hieman yksitoikkoisuus vaivaa. Edes muutama puistoväylä piristäisi kummasti. Väylät ovat myös enimmäkseen aika lyhyitä, että kiekon liitämisestä ei juuri pääse nauttimaan. Väylistä vain pari taisin avata draiverilla, suurimman osan Rocilla ja muutamia putteriväyliäkin on.
Paitsi että tiukassa metsässä heittäminen on stressaavaa, Sappeessa on vielä sellainen erityispiirre, että lähes kaikilla väylillä kakkosen ottaminen on mahdollista. Tällä radalla päällimmäisenä mielessä on ”pakko saada monta kakkosta” ja kun niitä ei syystä tai toisesta alakaan saada, se alkaa stressata aika kovin ja helposti hajottaa peliä entisestään. Kilpapelaajalle rata toimii hyvin kontrollitreeninä ja hermojen kasvatuskoitoksena.
Tulos: 73
Jouni
Olin käynyt Sappeella radan avajaiskisoissa, mutta SM-kisoihin en lähtenyt. Pidin Sappeesta ja pelasin avajaisissa jopa siedettävän hyvin. Rata on todella haastava kapeikkoineen, mutta tunneliväylillä onnistuminen on nautinnollista. Pelihermoja Sappee kysyy, sillä 21 väylän kiertäminen on melkoinen rasite. Jos nauttii kontrollilähestymisistä ja hallituista metsäpelastuksista (kuten minä), Sappee on sangen nautinnollinen kierrettävä.
Edellinen yö meni hieman vähillä unilla, ja jo aamulla ruho oli kuin kiveä. Tämä tuntui luissa ja ytimissä, ja avausten tarkkuus oli mennyttä. Puttikin tuntui kuin keitetyllä makaronilla olisi tuupannut, joten tulos repsahti aika lailla. Kierroksen huomionarvoisin teko meikän osalta oli väylällä #6 näpäyttämäni elämäni ensimmäinen hole in one.
Tulos: 79
Riikka
Sappeesta jäi aika neutraali olo - väylät olivat ihan mukavia mutta eivät erityisen mieleenjääviä. Tarkkuutta vaativien mäntysokkeloiden lomaan olisi toivonut hieman vaihtelua, kuten avarampia ruoho- tai kallioväyliä. Nyt paras strategia tuntui olevan huomattavan varovainen väylällä pysyttely, eikä rennosta siivutuksesta päässyt nauttimaan. Plussaa väylien pituuksista, vain pari tuntui liian pitkältä omalle max. 50 metrin heitolleni. Yleensä isoihin tuloksiin oli syynä heiton suuntauksen epäonnistuminen ja siitä seurannut metsärämmintä.
Tulos: 107
*) Nykyinen rata voi poiketa kiertueella heitetystä.