Ulvilan 9-väyläinen on rakennettu liikuntapuiston ympäristöön. Reiät ovat melko lyhyitä: yksi väylä on kaksiosainen 165-metrinen, mutta muut ovat alle 100 metrisiä. Pro-pelaajalle rata on siis kakkosen hakemista, paitsi pisimmältä väylältä kolmonen on sallittavissa.
Keli oli edelleen tuulinen, mutta ei likikään yhtä paha kuin Yyterissä. Aurinko myös paistoi lämmitävästi.
Sami
Ulvilan radasta olen aina pitänyt. Se vain jotenkin näyttää niin… frisbeegolfradalta. Puistoradat ovat selvästi enemmän minun mieleen kuin metsäradat. Muutama tiukempi väylä täällä kuitenkin on, ja ne sopivat sinne oikein mainiosti.
Oma pelisuoritus oli – jälleen huonon puttipäivän ansiosta - tasaista par-peliä 8-väylälle saakka. Ko. väylä on mukava loiva hyzer alamäkeen, ja ylikääntäviä, pitkäksi meneviä kiekkoja vaanii OB-lampi. Ja sinnehän minun avaukseni tietysti myötätuuleen saattelemana löysi tiensä… tuloksena 6 ko. väylältä. Ja hermostuksissa vielä neppari viimeiseltäkin väylältä. Ja Jounin ilmiömäiset 15-20-metriset pussitukset eivät todellakaan tee omaa peliä helpommaksi… :-)
Tuulessa pelaamisen oppitunti nro 2:
- Parin hakeminen on yleensä kannattavampaa kuin birdien.
- Vastatuulen putatessa, yli 5:stä metristä kannattaa yleensä ennemmin varmistella korin ale kuin hakea sisään.
Tulos: 31
Jouni
Lähdin pelaamaan tietoisesti aika turvallista peliä, ja sillä netottiin muutama kakkonenkin sivumennen. Kokonaisuutena lipsahdin pariin (tulos 27), mutta näissä tuulioloissa ja vieraalla radalla ei siitä auta juuri murjotella. Upea rata, ehdottomasti Suomen puistoratojen eliittiä. Suosittelen jopa pikku mutkan tekemistä tämän takia!
Riikka
Tämä oli kivoimpia kiertueen radoista. Tuulta olisi saanut olla vähemmän, mutta tälläkin säällä peli kulki oikein mukavasti. Välillä tapahtui taas harhalaukauksia, kuten viitosväylän avaus oikealla puolella olevaan tiheään metsään... Pitäisi osata heitellä rennosti silloinkin, kun edessä aukeaa useamman oman heiton kantaman mittainen suora.
Tulos: 42
*) Nykyinen rata voi poiketa kiertueella heitetystä.