Tyypillisin kuluttajavalituslautakunnassa käsiteltävä auton moottorivika näyttää olevan moottorin jakohihnan ennenaikainen rikkoutuminen. Ilmiötä voidaan selittää ainakin sillä tosiseikalla, että jakohihnan katkeamisesta seuraa yleensä hintava moottoriremontti, jossa syy-seuraus-suhteiden näyttäminen on hankalahkoa. Tässä jutussa tarkastellaan keskeistä kuluttajavalituslautakunnan ratkaisukäytäntöä aiheesta vuosilta 2002-2004.
Tarkasteltavana ovat seuraavat tapaukset (päätösnumerointi allekirjoittaneen; KVL ei julkaise verkkosivuillaan päätösten diaarinumeroita):
Jo pelkästään edellisiä tiivistelmiä katsomalla voidaan todeta, että jakohihnatapauksissa on yksi hyvin olennainen tunnusmerkki: vaihtovälisuositus ja sen mahdolliset muutokset. Jakohihnan (myös "jakopään hihna" ym.) vaihtosuositus on yleensä luokkaa 60 000 - 120 000 kilometriä. Jakopään hihnan katkeaminen tai irtoaminen (tai muu vikaantuminen) aiheuttaa yleensä suuritöisen moottoriremontin, jonka kustannukset edellä listatuissa tapauksissa ovat olleet välillä 500 - 3600 euroa.
Vian jälkeen tehdyillä korjauksilla on myös sellainen tyypillinen piirre, että moottori päätyy parempaan kuntoon kuin missä se olisi ollut ilman korjausta; kuluttaja saa korjauksesta siis myös hyötyä. Tapauksissa jakohihna tyypillisesti hajoaa ennen vaihtoväliään, jolloin myös hihnan vaihtaminen uuteen paitsi palauttaa auton toimintakuntoon, myös siirtää seuraavan vaihdon ajankohtaa ja siten antaa kuluttajalle hyötyä. Näistä syistä jokaisessa tapauksessa on keskusteltu myös korjauskustannusten korvausmäärästä. Sellaista tilannetta, jossa aiheutunut vahinko olisi korvattu kuluttajalle täysin, ei mainituista tapauksista löydy -- jokaisessa tapauksessa kuluttajan todettiin saaneen korjauksesta myöhempinä säästöinä ilmenevää etua.
Lähes kaikissa tapauksissa kyse on myös maahantuojan vastuusta. Kuluttajansuojalain 5 luvun 31 §:n mukaan kuluttaja voi kohdistaa vaatimuksensa myös aiempaan myyntiportaaseen. Koska autokysymyksissä maahantuojien rooli on usein poikkeuksellisen vahva mm. takuunäkökulmasta, myös korvausvastuukysymyksissä maahantuojat ovat olleet voimakkaasti esillä. Muita korvausvastuullisia tarjokkaita ovat olleet autoa huoltaneet tahot sekä myyjäliikkeet. Huoltoliikkeiden vastuu on asiassa esillä pitkälti siksi, että huolto-ohjeissa usein todetaan, että hihnan kireys ja kunto on tarkistettava vaihtoväliä tiheämmin.
Tapauksissa vaihtovälisuosituksen merkittävä rooli ja näkyvyys ratkaisuissa liittynee pääasiassa Opelin muuttuneeseen suositukseen (120 000 km -> 60 000 km). Kuluttajavalituslautakunta on ottanut täysistuntoratkaisussaan 96/33/193 (28.4.1997) sen kannan, että suositusten muuttumisesta on ilmoitettava asiakasrekisteriin merkityille omistajille henkilökohtaisesti, jotta ilmoituksella olisi vaikutusta mm. huollon vastuukysymyksiin.
Toisaalta yleisesti ottaen KVL on lähtenyt ratkaisuissaan siitä, "ettei auton ostopäätökseen tai kaupan ehtoihin yleensä vaikuta se, miten usein jokin yksittäinen huoltotoimenpide, kuten tässä tapauksessa jakohihnan vaihto, tehdään, ellei kysymyksessä ole jokin poikkeuksellisen tiheään toistuva huollon tarve." Näinpä siis tehokkaalla tavalla tehty ilmoitus ei toisaalta yleensä tarkoita automaattisesti tavaran virhettä, vaikka huollon tarve sinänsä jonkin verran lisääntyisikin.
Ensimmäisessä (11.6.2002) tapauksessa tämä asia päästiin analysoimaan varsin puhtaana, koska siinä vahinkoa ei koskaan edes tapahtunut, mutta vaihtovälin muutoksesta ilmoituksen saanut kuluttaja vaati myyjäliikkeeltä ylimääräisen hihnanvaihdon kustannuksia. KVL hylkäsi vaatimuksen mm. siksi, ettei tuotteessa ollut KSL:n tarkoittamaa virhettä. Kuluttaja ei ollut esittänyt väitteensä tueksi näyttöä siitä, että hän olisi erityisesti tuonut myyjälle esiin olennaisena ostokriteerinä jakohihnan vaihtovälin ja/tai huoltokustannukset. Lisäksi autoliikkeen käsityksen mukaan muutoksen vaikutus auton kokonaiskäyttökustannuksiin oli 0,55%, minkä ei voitu liikkeen mielestä pitää ostopäätökseen vaikuttavana. KVL edelleen totesi, ettei 60 000 kilometrin vaihtoväliä voida pitää poikkeuksellisen lyhyenä.
Yleisesti voidaan siis todeta, että kohtuullisissa rajoissa tapahtuvat huoltovälien muutokset ovat KVL:n käsityksen mukaan hyväksyttäviä, kunhan niistä tiedotetaan oikein. Useissa tapauksista maahantuojat ovat esittäneet väitteitä tyyliin "Kuluttaja olisi saanut tiedon muutoksesta, jos hän olisi käyttänyt merkkihuoltoa". Tätä ei kuitenkaan ole pidetty hyväksyttävänä puolustuksena, vaan on vaadittu nimenomaista kirjeen muodossa tapahtuvaa ilmoitusta. Jotta merkkihuollon käyttämättä jättämiselle annettaisiin merkitystä, täytyisi elinkeinonharjoittajan osoittaa sen olleen osasyynä vahinkoon (ks. esim. tapauksessa 15.7.2003: "Lautakunta toteaa, että myyjätahon pitäisi osoittaa, että huollon laiminlyönti merkkiliikkeessä olisi vaikuttanut virheen syntyyn tai siihen, ettei sitä ole havaittu ajoissa.").
KVL vaikuttaa hyväksyneen sen, että jakohihna voi hajota suhteellisen piankin sen jälkeen, kun se on toimivaksi todettu. Esimerkiksi tapauksessa 12.11.2002 vaihtoväli oli 90 000 km. Huoltoliike, joka oli 71 000 km:n kohdalla todennut hihnan toimivaksi, ja joka oli vielä 79 000 km:n kohdalla erikseen ilmoittanut että hihna vaihdetaan vasta 90 000 km:ssä, ei ollut vastuussa siitä, että hihna olikin katkennut jo 85 000 km:n kohdalla. Tapauksessa auton myyjä olisi saattanut olla tapauksesta vastuussa, mutta sitä puolta ei käsitellä KVL:n ratkaisussa.
Lautakunta on myös ottanut ratkaisuissa kantaa siihen, miten itse tehtyihin korjauksiin on suhtauduttava. Tapauksia 15.3.2004/1 ja 15.3.2004/2 vertaamalla voi todeta, että tarkan kirjanpidon tekeminen omien huoltotoimenpiteiden sisällöstä kannattaa. Lähtökohtaisesti toki elinkeinonharjoittajan on edelleen osoitettava vahingon aiheutuminen merkkiliikkeiden ulkopuolisesta huollosta, mutta tapauksessa 15.3.2004/1 täydellinen kirjallisten huoltomerkintöjen puute oli peruste, jolla kuluttajalle suoritettavaa korvausta leikattiin. Voitaneenkin puhua siitä, että kunhan kuluttajan näyttö omasta huolellisuudestaan on edes kohtuullista, jää huoltoliikevalinnan merkityksellisyyden näyttäminen maahantuojan tms. elinkeinonharjoittajan taakaksi.
Liitännäiskustannusten (kuten hinauksesta ja vianetsinnästä aiheutuneet kulut) korvattavuuteen KVL on sinänsä suhtautunut positiivisesti mm. ratkaisussa 15.3.2004/1, joskin niistä on vaadittu selkeä näyttö mm. kuittien muodossa. Sijaisauton osalta on myös vaadittu kuitit sekä näyttö sijaisauton tarpeellisuudesta.
Korvaussummat ovat olleet erittäin vaihtelevia. Tapauksessa 12.11.2002 ei korvattu reilun 2850 euron huoltokuluista mitään, mutta asiantila olisi todennäköisesti ollut toinen, jos korvausta olisi haettu alkuperäiseltä myyjältä (joka ehkä oli konkurssissa tms.? -- muussa tapauksessa on vaikea nähdä, miksei kuluttaja olisi vaatinut korvausta myös tältä taholta). Maahantuoja ei poikkeuksellisesti ollut vastuussa, koska oli myynyt auton muuhun kuin jälleenmyyntitarkoitukseen.
15.7.2003 annetussa ratkaisussa kuluttajalle kävi varsin hyvin; ilmeisesti n. 3600 euron korvauskustannuksista auton myyjä korvasi ensin 60%, ja jäljelle jäävää n. 1500 euron osuutta leikkasi vielä se, että KVL katsoi kohtuulliseksi hinnanalennukseksi 1000 euroa. Asiaan vaikutti se, että kyseessä oli suhteellisen uusi käytetty auto, joka oli maksanut ostettaessa yli 100 000 mk. Virhe tapahtui reilun vuoden kuluttua kaupanteosta ja selvästi ennen hihnan vaihtovälin umpeutumista. 18.7.2003 annetussa ratkaisussa oli kyse samankaltaisesta tapauksesta, mutta siinä oston ja rikkoutumisen väli oli n. 4 vuotta (tosin kyse oli uudesta autosta) ja auton huoltohistoriassa oli tiettyjä epäselvyyksiä. 1400 euron korjauskuluista korvattiin 450 e.
Tapauksessa 7.10.2003 ei KVL ilmeisesti nähnyt syytä minkäänlaiseen korvaukseen, kun hihnan kiristinpyörä oli hajonnut yllättäen. Maahantuoja ja autoa viimeksi korjannut liike korvasivat tosin vapaaehtoisesti n. 2000 euroa yhteensä 3300 euron korjauskustannuksista, joten kuluttajalle kävi näiltä osin varsin hyvin. Liikkeiden höveliys kertonee siitä, että kyseessä on ollut vaativa asiakas tai muunlaiset erityisolosuhteet.
15.3.2004 annetuista ratkaisuista ensimmäisessä 1300 euron kuluista korvattiin n. 400 e; vähennysperusteina mm. epäselvät huoltomerkinnät ja tositteet. 15.3.2004/2:ssa korvattiin 100% osien hinnoista (n. 500 e), kun kuluttaja oli tehnyt moottorikorjauksen itse (!). Tässä tapauksessa kuluttajan työhön kulunut aika ja toisaalta jakohihnan vaihdosta saatu hyöty (vrt. aiemmin sanottua) katsottiin yhtäsuuriksi eriksi, jotka kumosivat toisensa. 15.3.2004/3:ssa taas 1500 euron kuluista korvattiin n. 400 e. Summan taustalla vaikuttavana perusteena mainittiin mm. se, että moottori tuli korjauksen seurauksena olennaisesti aiempaa parempaan kuntoon.
Jakohihnavauriot tulevat aina kalliiksi. Paras turva on tietenkin silloin, kun auto on hiljattain ostettu hintava auto, jossa vaihtovälin mukaiseen huoltoaikaan on vielä pitkä aika. Selvää on myös se, että normaalitapauksessa takuu peittää tällaiset viat suoraan, eikä moisia tapauksia KVL:ään juuri ilmestynekään.
Valtaosassa tapauksista korvausta on järkevää selvitellä sekä maahantuojan että myyjäliikkeen kanssa. Mikäli kyse on vaihtovälin muuttumisesta, henkilökohtaisena kirjeenä lähetetylle ilmoitukselle on pantava painoarvoa. Huoltotoimenpiteistä, tehdään ne missä tahansa, on hyvä olla tarkat kirjalliset merkinnät.
Toisaalta on edelleen todettava, että auton huolto-ohjetta ei KVL:n käytännössä ilmeisesti pidetä kovin olennaisena kaupanteon osana. Tapauksessa 11.6.2002 KVL nimenomaan toteaa, että huolto-ohjeiden muuttuminen ei ole tavatonta. Sitä, pitäisikö ohjeiden muuttamiseen varata oikeus nimenomaisella huomautuksella sopimuksissa tms., ei ratkaisuissa oteta kantaa. Käsitykseni kuitenkin on, että tavanomaisissa puitteissa tapahtuvat muutokset ovat hyväksyttäviä elementtejä autokaupassa ilmankin erillistä varaumaa, eikä huoltovälin tihentyminen sinänsä vielä merkitse tuotteen virhettä. Tämä tarkoittaa siis olennaisesti ottaen sitä, että postissa saapuvaan huoltovälin muutoksesta kertovaan ilmoitukseen on syytä suhtautua vakavasti. Hinnanalennuksen hakeminen sellaisen ilmoituksen perusteella onnistunee vain poikkeuksellisesti.
Jouni Heikniemi
26.3.2004
Tämä dokumentti kuuluu sivujeni osioon
Kirjalliset tuotokset / Oikeudellista asiaa.