Kun viet platina-Rolexisi korjattavaksi kultasepälle, lasku on syytä maksaa. Muussa tapauksessa iso paha kelloseppä ei palauta Rolleasi, ja pahimmillaan vielä myy sen. Tämä dokumentti on yleiskuvaus elinkeinonharjoittajan pidätysoikeudesta.
Kun kuluttaja ostaa elinkeinonharjoittajalta palveluita, hänen asemansa on varsin hyvin turvattu. Keskeinen osa kuluttajan oikeusturvakeinoja on selkeästi lain takaama oikeus olla suorittamatta kauppahintaa tai osaa siitä. Elinkeinonharjoittajalla yhtä vahvaa yleistä keinoa ei ole, mutta otsikossa mainittu varsin voimakas turvakeino tulee kyseeseen eräissä tapauksissa.
Pidätysoikeuden piiriin kuuluvista palveluista käyvät tyyppiesimerkeiksi ajoneuvojen korjaukset, kultasepäntyöt ja vaatteiden pesu. Näille kaikille on yhteistä se, että kohteena oleva esine on luovutettava elinkeinonharjoittajan haltuun tehtävän työn ajaksi. Pidätysoikeuden olemassaolo mahdollistaa sen, että elinkeinonharjoittaja voi painostaa kuluttajaa maksamaan laskun pidättämällä hallussaan olevan kuluttajan omaisuuden itsellään laskunmaksuun asti.
Toisen hallussa olevien esineiden käsittelystä on säännöksiä jo vuoden 1736 kauppakaaren 12 luvussa. Sen 12 § luo yleisestikin kaupankäyntiin tällaisen oikeuden. Modernimpaa, ja erityisesti kuluttajan kannalta koskettavampaa sääntelyä on mm. kuluttajansuojalain 8 luvun 31 §:ssä (ks. jäljempänä). Tässä esityksessä keskitytään pidätysoikeuteen kuluttajan kannalta, joten juuri KSL:n säännös on tarkastelun kohteena. Pääosin opit tosin pätevät myös muuhun irtaimen kauppaan.
31 § (5.1.1994/16) Toimeksisaajan oikeus pidättää palveluksen kohde hallinnassaan. Jos palveluksen
kohteena on irtain esine, joka on toimeksisaajan hallinnassa, ja tilaaja laiminlyö kyseisestä sopimuksesta johtuvan
maksuvelvollisuutensa, toimeksisaajalla on oikeus olla luovuttamatta esinettä tilaajalle tai esineen omistajalle,
kunnes saatava on maksettu tai siitä on asetettu riittävä vakuus.
Oikeudesta myydä pidätysoikeuden nojalla hallussa pidetty esine on säädetty erikseen.
Olennaisia pykälässä ovat seuraavat rajoitukset, jotka supistavat elinkeinonharjoittajan oikeutta pidätykseen:
Palveluksen kohteena olevan esineen on oltava luonteeltaan irtain ja toisaalta sen on oltava toimeksisaajan hallinnassa. Tämä rajaus siis estää elinkeinonharjoittajaa ottamasta esimerkiksi korjattua pesukonetta haltuunsa, jos työt on suoritettu kuluttajan kotona. Toisaalta esineen irtaimuuden vaatimus rajoittaa oikeutta siten, ettei elinkeinonharjoittaja voi estää pääsyä kuluttajan kesämökille siihen kohdistuneen maksamattoman putkiremontin vuoksi. Pidätysoikeus ei myöskään voi kohdistua muihin esineisiin kuin palveluksen kohteeseen: esimerkiksi korjauksessa olevan auton takapenkille unohtunutta kannettavaa tietokonetta ei saa pidättää tämän oikeuden nojalla.
Saatavan on perustuttava tähän nimenomaiseen toimeksiantoon, ja senkin osalta erityisesti kuluttajan suorituksen laiminlyöntiin. Pidätysoikeuden kautta ei voida periä mahdollisia muita saatavia kuluttajalta. Jos kuluttajan vahingossa rikkoo kultasepän myyntitiskillä olevan maljakon, siitä seuraava korvausvelvollisuus tulee käsitellä erillään tilatusta korjaus- ym. palvelusta - eli hoidossa ollutta Rolexia ei voida pidättää panttina korvauksen suorittamisesta.
Kuluttajan laiminlyönti voi kuitenkin koskea muutakin toimeksiantoon liittyvää maksuvelvollisuutta kuin varsinaista palveluksen hintaa - myös korvausta, jos se liittyy kiinteästi toimeksiantoon. Esimerkiksi hyvitys tehdyn sopimuksen purkamisesta oikeuttaisi pidätykseen. Myös esineen varastointikulut ja saatavan viivästyskorot oikeuttavat pidätykseen.
Mikäli kuluttaja luovuttaa toimeksiantajalle jonkin hyväksyttävän (riittävän arvokkaan) vakuuden velanmaksustaan, toimeksiantajan pidätysoikeus palveluksen kohteeseen lakkaa. Esimerkiksi 2000 markan korjauslaskun takia seisovan auton voi vapauttaa luovuttamalla myyjälle kolmen tonnin antiikkipöydän. Luonnollisesti tämäkin vakuus on luovutettava takaisin kuluttajalle, kun itse saatava on maksettu.
Mutta entä jos pidätysoikeuden painostava vaikutus ei riitä, vaan kuluttaja jättää esineen elinkeinonharjoittajan haltuun? Näissä tilanteissa toimeksisaajalla on mahdollisuus myydä pidättämänsä esine saamisensa turvaksi, mikäli tietyt ehdot täyttyvät. Pidätykseen liittyvästä myynnistä säätää laki elinkeinonharjoittajan oikeudesta myydä noutamatta jätetty esine (688/1988, ei muutoksia).
Myynti on mahdollista, kun toimeksiantajalle (esineen omistaja) on ilmoitettu tästä mahdollisuudesta, ja ilmoituksessa mainittu takaraja tavaran lunastamiseksi on umpeutunut. Takarajan täytyy olla vähintään kolmen kuukauden päässä ilmoituksen lähettämisestä. Lisäksi toimeksiannon täytyy olla myyntihetkellä suoritettu tai sopimuksen muuten lakannut.
Ylläolevaa menettelyä ei tarvitse noudattaa, jos esine nopeasti pilaantuva, eikä kolmen kuukauden odottaminen tulisi kyseeseen. Mikäli esine on myyntiarvoltaan olematon, ilmoitusmenettelyyn ei tarvitse ryhtyä, vaan myyjä voi tehdä esineellä mitä parhaaksi katsoo vuoden kuluttua toimeksiannon suorittamisesta tai sopimuksen lakkaamisesta.
Esinettä ei saa myydä, jos vaatimuksen määrää tai perustetta käsitellään tuomioistuimessa, välimiesoikeudessa tai kuluttajasuojalautakunnassa. Jos asia ratkeaa myyjän eduksi, esineen saa myydä kohtuullisen ajan kuluttua asian ratkaisemisesta. Tämä ei kuitenkaan koske nopeasti pilaantuvaa esinettä, jonka voi luonnollisesti realisoida rahaksi nopeamminkin.
Elinkeinonharjoittaja voi myydä esineen parhaaksi katsomallaan tavalla. Mikäli myynti toteutetaan huutokaupalla, on asiasta ilmoitettava toimeksiantajalle etukäteen, ellei kyseessä ole arvoltaan vähäinen esine. Myynnissä on pyrittävä ajamaan myös toimeksiantajan etua. Tätä kautta saadusta rahasummasta elinkeinonharjoittajalla on oikeus vähentää oman saatavansa (sisältäen mahdolliset viivästyskorot) lisäksi myynnistä aiheutuneet kulut. Mikäli jäljelle jää yli 30 markkaa, on loput tilitettävä esineen alkuperäiselle omistajalle (toimeksiantaja).
Jouni Heikniemi
20.4.2001, päiv. 27.1.2002
Tämä dokumentti kuuluu sivujeni osioon
Kirjalliset tuotokset / Oikeudellista asiaa.