Avunannossa on kysymys rikoksen tapahtumisen edistämisestä, joka voi olla sekä konkreettista että psyykkistä: esimerkiksi rikostarvikkeiden hankkimista tai toisaalta tekijän rikospäätöksen tukemista esimerkiksi lupaamalla apua rikoksen salaamisessa. Rangaistukseen avunannosta tuomitaan lievennetyn asteikon mukaan.
RL 5 luvun 3 §:
Joka, toisen rikosta tehdessä taikka sitä ennen, tahallansa on neuvolla, toimella tahi kehotuksella tekoa edistänyt,
on avunannosta rikokseen, jos se saatettiin täytäntöön, taikka, yrityksen ja täytetyn rikoksen saman rangaistuksen
alaisina ollessa, jäi yritykseen, tuomittava sen lainpaikan mukaan, jota olisi pitänyt käyttää, jos hän olisi ollut
rikoksen tekijä, mutta yleistä lajia oleva rangaistus kuitenkin sillä tavalla vähennettävä, kuin 3 luvun 2 §:n mukaan
vähennetään siltä, joka on täyttänyt viisitoista, vaan ei kahdeksaatoista vuotta. Jos rikos jäi sellaiseen yritykseen,
joka on 4 luvun 1 §:n mukaan rangaistava; tuomittakoon
auttajalle korkeintaan puoli siitä rangaistuksesta, joka hänelle olisi voitu tuomita, jos tekijä olisi rikoksen
täyttänyt.
Mitä viraltapanosta [ja erottamisesta viran toimituksesta] sekä muistakin lain mukaan tekijälle tulevista rikoksen
seuraamuksista on säädetty, käytettäköön myös auttajaa rangaistaessa.
Yllytys rangaistavaan avunantoon on avunantona rangaistava.
Mitä tässä §:ssä on avunannosta säädetty, älköön käytetty käytettäkö [41,] 42, 43 ja 44 luvussa mainittuja ja niihin
verrattavia rikoksia rangaistaessa.
Katso myös dokumentit yllytyksestä ja rikoskumppanuudesta.
Avunannosta tuomitaan edellä mainituin perustein rikoksen tekoa edistänyt henkilö, jonka osallisuus ei kuitenkaan ylety yllyttäjän tai rikoskumppanin tasolle. Avunannon on täytynyt tapahtua ennen rikosta tai sen aikana; jälkikäteinen osallistuminen ei voi enää johtaa avunantosyytteeseen. On huomattava myös, että avunanto eräisiin vähäpätöisimpiin rikoksiin ei ole rangaistavaa.
Rajanveto avunannon ja kumppanuuden välille on kohtuullisen ongelmallista. Nykyisin kumppanina voidaan tuomita sellainenkin henkilö, joka ei ole osallistunut rikoksen konkreettiseen tekemiseen. Avunannolle riittää silti soveltamisalaa, kuten seuraavasta voi huomata.
Rajanvedosta rikoskumppanuuteen päin saa yleiskäsityksen lukemalla nämä ja kumppanuutta koskevat oikeustapaukset. Samaten rajaa yllytyksen suuntaan voi etsiä yllytystä koskevista oikeustapauksista.
KKO:1967-II-64: Tutkittiin, olivatko C:n oikeuteen todistajaksi kutsuneet A ja B tietoisesti yllyttäneet C:tä salaamaan erään seikan. Tätä ei kyetty näyttämään, mutta koska oli näytetty A:n ja B:n etukäteen tietäneen salaamisesta, heidät tuomittiin yllytyksen sijasta avunannosta perättömän lausuman antamiseen.
KKO:1984-II-105: Yhtiö X:n edustajat olivat allekirjoittaneet Y:n kanssa kauppakirjan, jonka mukaan X osti Y:ltä kiinteistön 850 000 mk:n hintaan. Kun oli näytetty, että tosiasiassa X oli maksanut Y:lle kauppakirjaan merkittyä suuremman summan muiden kauppatoimien kautta ja että Y:n edustaja A oli veroilmoitusta tehdessään käyttänyt väärän summan sisältävää kauppakirjaa välttääkseen veroja, A tuomittiin törkeästä veropetoksesta. Katsottiin edelleen, että kauppakirjan X:n puolesta allekirjoittaneet K ja L olivat syyllistyneet avunantoon mainittuun A:n rikokseen.
KKO 1988:93: C:n kuolinpesän uskottu mies B oli tiennyt, että pesän osakas A oli saanut ennen C:n kuolemaa tältä rahalahjoituksen. A oli saanut sanotun lahjoituksen perintöveroja välttääkseen. Kun B oli jättänyt tämän merkitsemättä perukirjaan, hän oli syyllistynyt avunantoon A:n veropetokseen.
KKO 1990:32: Yhtiön X prokuristi A oli hoitanut yrityksen juoksevia asioita. Yhtiö oli laiminlyönyt ennakonpidätysmaksujen suorittamisen valtiolle. Syyte ennakkoperintälain säännösten rikkomisesta hylättiin, koska A:lla ei prokuristina ollut varsinaista vastuuasemaa. Hallituksen jäsen B tuomittiin ko. rikoksesta. A:n katsottiin toimineen rikoksen avunantajana, koska hän oli kuitenkin myötävaikuttanut B:n rikokseen.
KKO 1991:100: A, B, C ja D päättivät antaa E:lle opetuksen ampumalla tätä polveen. C kuitenkin päättikin surmata E:n ampumalla tätä kolmesti päähän. C tuomittiin mm. taposta, alullepanijoina kunnostautuneet A ja B törkeistä pahoinpitelyistä ja kuolemantuottamuksesta sekä autonkuljettajana mukaan lähtenyt D avunannosta törkeään pahoinpitelyyn ja kuolemantuottamuksesta.
Jouni Heikniemi
12.6.2001
Tämä dokumentti kuuluu sivujeni osioon
Kirjalliset tuotokset / Oikeudellista asiaa.