Tähän dokumenttiin on tiivistetty taulukonomaisesti Suomen oikeushistorian keskeisimmät vaiheet. Taulukko pohjautuu pitkälti Jukka Kekkosen kirjaan "Suomen oikeuden historiallisia kehityslinjoja" (Helsingin yliopisto, 1999).
| Aikakausi | Yhteiskunnalliset tapahtumat | Säädösaineisto | Muuta |
|---|---|---|---|
| Maakunta- ja maanlakien aika (-1400) |
Keskusvallan muodostuminen Ruotsi-Suomeen. Sääty-yhteiskunnan syntyvaiheet. | Kirjattua kansanomaista oikeutta, joka muodollistettiin mm. maanlakeina ja kaupunkilakeina. Laeilla oli korostunut merkitys, ja niiden toteuttamisessa oli merkittävä osa maallikoilla. | Talonpojat olivat edustettuina valtiopäivillä poikkeuksellisen aikaisin. Oli myös alkeellinen valtiosääntö: kuninkaan velvollisuudet olivat tarkasti määritelty. |
| Suurvalta-aika (1500-1700) |
Vahvan keskitetyn hallinnon synty. Perustetaan keskusvirastot ja niiden alainen lääninhallinto. Hovioikeudet perustetaan -> juridinen tietämys kehittyy. Kuninkaan valta korostuu itsehallinnon kustannuksella. Rangaistuskäytäntö kovenee. | Olaus Petrin tuomarinohjeisto (1530). Vuoden 1634 hallitusmuoto (perusteet lakisidonnaiselle hallinnolle, jossa hallintolainkäyttö eriintyi yleisistä tuomioistuimista). Eerik XIV:n patentti törkeistä rikoksista (1563, laajensi kuolemanrangaistuksen soveltamisalaa). | Oikeudellinen ympäristö muuttuu ammattimaisemmaksi. Alioikeudet velvoitetaan lähettämään kopio kaikista päätöksistään hovioikeudelle: oikeuslaitos vakiinnuttaa muotonsa. Maata siirretään reduktio-oikeudenkäynneillä aatelilta valtiolle. |
| Vuoden 1734 lain synty | Keskiaikainen oikeus käy riittämättömäksi, suuri lakikomissio asetettiin 1686. Tavoitteena luoda selkeä ja kaikki mahdolliset tilanteet kattava laki koko maahan. | Vuoden 1734 laki: kaariin jaettu kasuistinen säädös, joka painottui erityisesti yksityis- ja rikosoikeuden alaan. Hallinto- ja valtio-oikeutta (ml. säätyoikeudet) ei käsitelty. Pääosin laki poisti eron maalais- ja kaupunkioikeuden väliltä. | Huomattava, että eräät vuoden 1734 lain säännökset ovat edelleen sovellettavaa oikeutta (esim. kauppakaaren vilpittömän mielen suoja). Kasuistisuus on ollut hyvästäkin: oikeudellisten instituutioiden muutos ei ole rappeuttanut sääntöjen sovellettavuutta. |
| Kustavilainen aika (1700-luvun loppu) |
Eurooppalainen valistusajattelu saavuttaa Pohjolan. Vaikutusvalta leviää myös alempiin säätyihin. Rikosoikeutta lievennettiin, modernin oikeusvaltion pääpiirteet alkavat hahmottua. | Vuoden 1772 hallitusmuoto: vallankäytön lakisidonnaisuutta ja oikeuslaitoksen vakauttamista. Oikeudelliset reformit kajosivat ennen muuta säätyjen etuoikeuksiin. Kuolemanrangaistusta rajoitettiin (1779) ja kidutus tunnustuksen hankintamenetelmänä kiellettiin (1772). Maanomistusoloja vapautettiin (yhdistys- ja vakuuskirja 1789). | Useat oikeudelliset uudistukset merkitsivät vanhojen säätyrakenteen varaan rakentuneiden oikeussääntöjen loppua. Suunta kohti markkinataloutta oli otettu. |
| Valtiopäivätön kausi (1800-luvun alkupuoli) |
Suomi Venäjän vallan alaisena. Valta senaatilla ja kenraalikuvernöörillä, lain tila varsin stabiili; muutokset lakeihin tehtiin lähinnä hallinnollisessa järjestyksessä. Kiistaa aiheuttavat "Vanhan-Suomen" alueen erikoiset lainsoveltamiset. Hallinto kehittyi varsin tiukaksi. | Nikolai I:n julistus 1826: Kuolemanrangaistukset armahdettiin, Siperiaan karkotus otettiin käyttöön. Viipurin HO perustettiin 1839. | Venäläinen lakikodifikaatiohanke Svod Zakonov valmistui 1832; suomessa kodifikaatio epäonnistui yrityksistä huolimatta. |
| Aleksanteri II:n aika (1855-1880) |
Pitkään muhineet oikeudelliset uudistukset ja tiukka hallinto olivat padonneet muutostarpeita. Krimin sodan paineet tekivät olosuhteet uudistuksille suosiolliseksi, joskin uudistuskausi kesti vain noin 10 vuotta. | Maaorjuus lakkautettiin 1851, 1860-luvulla prosessi suullistui ja julkistui sekä rikosoikeus lieveni. Kansallinen (sääty-yhteiskunnan peruja oleva) taloudellisen toiminnan normisto vapautui lopullisesti 1879. Luotiin yksityisoikeudellista sääntelyä: kiinnitysasetus, konkurssisääntö, elinkeinoasetus ym. Rikoslain kokonaisuudistus 1883-1889. Kunnallishallinnon reformi 1865-1873. Kansakoululaki 1858. Kirkkolaki 1869. Valtiopäiväjärjestys 1869: valtiopäivät edustavat säätyjen ohella Suomen kansaa, ja ne on kutsuttava koolle määräajoin. | Merkittävää ajatuksellista vapautumista: mm. kirkosta saattoi erota. Modernin yksityisoikeuden pohja syntyy. Aleksanteri II:n vaikutukset ulottuivat myös monille muille alueille: mm. rauta- ja maanteiden rakentaminen nopeutui. |
| Ensimmäinen sortokausi (1890-1905) |
Venäjän keskushallinto tehostui, joten erillisalueiden itsehallinto kapeni; tavoitteen vahvistaa imperiumin yhtenäisyyttä. Asevelvollisuuslaki herätti laajalti närää. Suomalaisten lojaliteetti Venäjää kohtaan katkeaa. Sortokausi päättyi suurlakon jälkeiseen marraskuun manifestiin 1905. | Helmikuun manifesti 1899: Yleisvaltakunnalliset lait säädettävä Venäjän lainsäädäntöjärjestyksessä, valtiopäivien rooli kapeni. 1903 diktatuuriasetus: kenraalikuvernöörille erittäin laajat valtuudet. Marraskuun manifesti 1905 lupasi laajoja yhteiskunnallisia uudistuksia ja palautti lailliset olot. | Vastarinta jakautui perustuslailliseen ja myöntyväiseen rintamaan. Ensinmainittu korosti lain noudattamista pienissäkin asioissa, myöntyvyyssuunta pyrki takaamaan suomalaiset edut myötäilemällä venäläisiä ainakin joissain asioissa. |
| Sortokausien välinen aika (1905-1908) |
Suurlakon jälkeinen kuohuntatilanne jätti valtiopäivät huonoon jamaan: säätyvaltiopäivien edustavuus kyseenalaistettiin laajalti. | Vaalilaki ja valtiopäiväjärjestys 1906: Demokraattinen eduskunta syntyy, naisille äänioikeus. Laki kokoontumis- ja yhdistymisvapaudesta 1906, L yleisistä kokouksista 1907. | Eduskunnan uusi muoto herätti runsaita toiveita erityisesti uusissa vaikuttajapiireissä, mutta käytännössä vaikutusmahdollisuudet jäivät melko vähäisiksi. |
| Toinen sortokausi (1908-1917) |
Venäjän kontrolli alkoi jälleen tiukentua. Yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen turhauduttiin, äänestysprosentti laski. Integraatiopolitiikan vastustajia kohdeltiin rajusti: karkotukset, viraltapanot ja vankilatuomiot olivat tavallisia. I maailmansodan alku 1914 siirsi Suomen sotatilaan ja venäläisen sotilashallinnon alaiseksi. | Edelleen yhteydenottoja ensimmäisen sortokauden tapaan: suomalaiset virkamiehet vs. venäläinen hallinto. Svinhufvud karkotettiin Siperiaan 1914. | |
| Vuosi 1917 | Tsaarin vallan riistäminen maaliskuussa 1917 ajoi valtakunnan poikkeukselliseen sekasortoon. Ensin oli ratkaistava, tavoitellaanko täyttä autonomiaa vai todellista itsenäisyyttä. Eduskunta hajotettiin kerran, minkä jälkeen itsenäistyminen alkoi vaikuttaa mahdolliselta. | Itsenäisyysjulistus ja joukko radikaaleja uudistuksia, joiden toteutus tosin jäi varsin pahasti puolitiehen. | |
| Sisällissodan aika (alkuvuosi 1918) |
Itsenäistymisen jälkeen sisäpoliittinen tilanne oli vaikea, ja maassa oli edelleen 70000 venäläistä sotilasta. Elintarvikepula, työttömyys ja poliittinen kahtiajakautuminen ("dual force") aiheuttivat levottomuuksia. Vapaussota syttyi 28.1.1918 ja päättyi valkoisten voitonparaatiin 16.5.1918. | Punainen kansanvaltuuskunta reformoi oikeutta vaikutusalueellaan (mm. vallankumousoikeuksien perustaminen sekä uusi valtiosääntöehdotus), mutta nämä eivät jääneet valkoisten voiton jälkeen elämään. | Sisällissodan punavangit tuomittiin erityisissä valtiorikosoikeuksissa, joiden toiminta perustui vain muodolliseen lainmukaisuuteen ja lähinnä tekijärikosoikeudelliseen lähtökohtaan. Myös menettelyn summaarisuus on omiaan herättämään kysymyksiä rikosoikeudellisten oikeusturvatakeiden toteutumisesta. |
| Demokraattisen oikeusvaltion syntyminen (n. 1918-1920) |
Sisällissodan jälkeinen tynkäeduskunta otti ensin repressiivisen asenteen ja pyrki tukahduttamaan punaisten uuden nousun. Tulevina vuosina asenteet kuitenkin lievenivät, punavankeja armahdettiin runsaasti ja kehitys kohti demokratiaa alkoi. Kunnan tehtäväkenttä laajeni, ja sosiaaliturvan järjestäminen nousi keskeiseksi yhteiskunnan tehtäväksi. | Presidenttikeskeinen hallitusmuoto 1919. Kunnallislaki 1920. Maanjako- ja -lunastuslait 1920-luvun alussa. Myös elinkeinoelämän sääntely eteni: työsopimuslaki 1922, huoneenvuokralaki 1925, tapaturmavakuutuslaki 1925. Sukunimilaki 1920. Progressio käyttöön verotuksessa 1920. Kieltolaki 1919. | KKO ja KHO perustettiin. Ylimpien laillisuusvalvojien roolit perustettiin, valtakunnanoikeus syntyi. Monarkiahanke kaatui Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan. |
| Lapuan liikkeen aika (1925-1932) |
Vasemmiston voimakas rooli eduskunnassa aiheutti närää: vapaussodan tulokset uhattuina? Perustettiin äärioikeistolainen Lapuan liike, jonka teot saivat osakseen aluksi hyväksyntää, lopuksi tuomioita. Mäntsälän kapina helmikuussa 1932 käytännössä päätti Lapuan liikkeen toiminnan. Hallinto ja yhteiskunta kohtelivat oikeistorikollisuutta kuitenkin lempeämmin kuin vasemmistoa. | Kommunistilait 1930. Lisäksi koko joukko lainsäädäntöä, joka pyrki estämään vasemmiston vaalimenestystä ja julkista esiintymistä. Kommunistisia julkaisuja lakkautettiin. | Aikaa leimaavat vahvasti poliittiset oikeudenkäynnit ja yhteiskunnallinen epätasa-arvoisuus punaisten vahingoksi. Viranomaiskäytäntö oli usein lainsäädäntöä ajallisesti edellä. ILP ja IKL perustettiin. |
| Talouspulan taltuttaminen (1932-1939) |
Maailman heikentynyt taloustilanne näkyi Suomessakin. Maatilojen pakkohuutokauppaus aiheutti niin sanottua pulaliikehdintää. Toimeentulo-ongelmia yritettiin taltuttaa työttömyyskassajärjestelmällä, akordeilla, velkojen lykkäämisellä ym. toimenpiteillä, mutta näitä ei pidetty erityisen tehokkaina. | Huoltolakipaketti 1936. Rikosoikeudellisia kiristyksiä. Kansaneläkelaki 1937. Laki yleisestä lääkärinhoidosta 1939 (maan kattavan lääkäriverkoston synnyttäminen. | |
| II Maailmansota (1939-1944) |
Ajauduttiin olosuhteiden pakosta kohti hallintovaltiota. Puolustusvoimien (erityisesti ylipäällikkö Mannerheimin) sananvalta kasvoi. Ulkomaankaupan voimakas säännöstely synnytti uusia elimiä ja tiukkoja normistoja. | A henkilökohtaisen vapauden rajoittamisesta (1939) mahdollisti turvasäilöön oton niille henkilöille, jotka uhkasivat valtion turvallisuutta. Lukuisat säännökset ohjasivat toimintaa sotatalouden tarpeiden mukaan. | Koska rikoksentekoikäiset miehet olivat rintamalla, perinteinen rikollisuus väheni olennaisesti, mutta taloudellinen sääntelyyn liittyvä rikollisuus kasvoi vastaavasti. Sotaväen rikosoikeutta sovellettiin noin 600 kuolemanrangaistuksen verran. |
| Jälleenrakennuskauden oikeus (1945-1960) |
Välirauhansopimus velvoitti demokratisoimaan hallintoa, jolloin vasemmisto sai uuden jalansijan poliittisessa pelissä. Vuonna 1945 sotasyyllisyysoikeudenkäynnit herättivät paljon keskustelua. YYA-sopimus solmittiin 1948. Sosiaalihuollon rooli ja valtion voima kasvoi olennaisesti. Sotakorvaukset maksettiin loppuun 1954. | Kunnallislaki 1948. L yleisten asiakirjojen julkisuudesta 1951. Hallintovalituslaki 1950 ja lääninoikeuksien perustaminen 1955. Omaisuus- ja väkivaltarikosten rangaistusten korotus sekä toisaalta ehdollisen vankeuden laajentaminen 1948. Lapsilisäjärjestelmä 1948. Mm. sairausvakuutuslaki 1963. Työtuomioistuin 1947. | Valtio vahvistui ja vaikutti monilla alueilla, kuten aiemmasta huomataan. Erityistä haastetta toivat menetetyiltä alueilta pakenevat ihmiset sekä 80000 kaatunutta, jotka jättivät jälkeensä melkoisen työsaran sosiaalihuollon toiminnalle. |
| Rakennemuutoksen aika (1960-1977) |
Ylioppilastulvasta seurasi vasemmistoradikalismin nousu. Erityisesti oikeusturvakysymykset ja kansalaisten oikeusaseman vahvistamiseen liittyvät vaatimukset hallitsivat poliittista pelikenttää. Rikosoikeudessa yleisestävyyden periaatteet korostuivat. Sosiaalihuollon kontrolliasenne hölleni. | Juopumuksen dekriminalisointi 1969. Rikoslain väkivalta-, seksuaali- ja omaisuusrikosten lukujen uudistaminen 1969-72. Pakkolaitokseen eristämisen ja muuntorangaistuksen määräämisen ehtojen tiukennus 1969. Kuolemanrangaistuksen ja kansalaisluottamuksen menettämisseuraamuksen poisto 1972. Rikoslain kokonaisuudistus 1972. Velkavankeus poistui 1970. Poliisilaki 1967 korosti poliisitoimen lakiin nojautumista. L maksuttomasta oikeudenkäynnistä ja yleisestä oikeusavusta 1973. Kuluttajansuojalaki 1977. Vahingonkorvauslaki 1974. Työsopimuslaki 1970. Aborttilaki 1971. | Ajan ilmapiiriä kuvastaa itsenäisyyden 50-vuotisjuhlavuoden armahdus 1967. Tälle ajalle kuuluu myös mm. Kekkosen väkevä kritiikki maan oikeuslaitosta kohtaan. Salama-prosessi 1964 alusti rikosoikeudellisen kontrollipolitiikan lieventämistä. Oikeustieteelliset tutkinnot uudistuivat 1977. |
| 80-90-luvut | Keskeisenä teemana Euroopan yhdentyminen ja yleinen oikeuspoliittinen deregulaatio. Myös oikeusturvan kehittyminen nousee olennaisesti esiin useissa yhteyksissä. Kansainvälistyminen ja taloudellisten järjestelmien kehittyminen vaikuttaa olennaisesti yhteiskuntaan. Pankkikriisi 1991. | Kilpailunrajoituslaki 1992. Sijoitusrahastolaki 1988. Lastensuojelulaki 1983. Päihdehuoltolaki 1986. Mielenterveyslaki 1990. Euroopan ihmisoikeussopimus 1990. Perusoikeusuudistus 1995. Hallintoprosessin uudistus 1996. | Keskeiseksi nousi myös eurooppalainen käsitys siitä, että oikeudenkäytön piti myös näyttää puolueettomalta. Rikos- ja siviiliprosessi kehittyi vuosien 1993 ja 1996 uudistusten myötä. Valtionhallinnon kehittyminen oli myös merkittävä tekijä (erityisesti liikelaitosten osalta). |
Jouni Heikniemi
26.10.2002
Tämä dokumentti kuuluu sivustoni
osioon Kirjallisia tuotoksia / Juridiikka.