Selainikkunoiden manipulointi on nykyään jo varsin yleistä - vähän liiankin. Uuden ikkunan voi avata kahdella tavalla: popuppina edellisen ikkunan päälle, tai sitten asettamalla linkin target-määreen siten, että seuraava sivu avautuu uuteen ikkunaan. On syytä vakavasti harkita, kannattaako näitä mahdollisuuksia käyttää hyväksi omilla sivuilla.
Tässä jutussa ei oikeastaan sanota juurikaan mitään uutta. Uusien ikkunoiden avaamisen ongelmista on saarnattu iät ja ajat. Aihe ei ole silti vanhentunut, enemmänkin päin vastoin. Sitä mukaa kun uusien ikkunoiden avaaminen on yleistynyt, asiasta on tullut yhä merkittävämpi.
Web-suunnittelijalle uudet ikkunat tarjoavat paljon mahdollisuuksia, ja syitä niiden käyttöön löytyy helposti monia. Yleensä lisäikkunoilla haetaan joko lisää tilaa, käyttäjän huomiota tai selkeämpää navigointia. Mahdollisesti tavoitteena on jopa useampi näistä. Ajatus sinänsä ei ole mitenkään toivoton: joissain tilanteissa jotkut näistä tavoitteista voivat jopa toteutuakin.
Avautuvien ikkunoiden ehkä kammotuin esimerkki on ns. popup-mainos. Sillä tavoitellaan sekä lisää tilaa että huomiota. Kun sivusto on jo tintattu täyteen sisältöä ja fonttikin pienuutensa vuoksi enää niukin naukin luettavissa, on sitä neljättä banneripaikkaa enää vaikea saada uppoamaan sivupohjaan. Uusi ikkuna ratkaisee asian, sillä se tuo web-suunnitteluun kolmannen ulottuvuuden: sisältöä voi nyt olla myös useissa kerroksissa, sen sijaan että jouduttaisiin tuskailemaan vain ruudun korkeuden ja leveyden kanssa. Esiin pomppaava mainos tuo myös näkyvyyttä: koska se peittää jotain olemassaolevaa ja erottuu ympäristöstään, siihen kiinnittää helposti huomiota. Hieman samoin periaattein sivuille liitetään mm. erilaisia kyselytutkimuksia ja jopa uutisia - siis asioita, jotka käyttäjän toivotaan huomaavan heti sivuille tullessaan.
Huomiota voidaan hakea myös silloin, kun kyse ei varsinaisesti ole tilasta. Jotkut sivustot harrastavat varoitusten ja vastaavien ilmoitusten näyttämistä popup-ikkunoissa. Tällöin pyritään usein matkimaan graafisista käyttöjärjestelmistä tuttuja dialogilaatikoita, tapauksesta riippuen paremmalla tai huonommalla menestyksellä. Yleensä huonommalla, koska popup-keinoin avattu pikkuikkuna on helppo ohittaa vahingossakin: "oikea" modaalinen dialogi estää ohjelman käytön kunnes ilmoitus on kuitattu. Popup-ikkunalla samaa ominaisuutta ei ole.
Eräs esimerkki huomion hakemisesta voi olla sekin, kun ulkopuoliseen palveluun linkki avataan uuteen ikkunaan target="_blank"-tyyppisellä määreellä. Taustalla on usein halu helpottaa käyttäjän paluuta sivustolle sen jälkeen, kun hän on käyttänyt linkin päässä olevaa ulkopuolista palvelua. Halun taustalla on tietenkin tarve saada käyttäjät pysymään omalla sivustolla mahdollisimman pitkään.
Edellä mainittuja esimerkkejä monimutkaisempi juttu on uusien ikkunoiden käyttäminen navigaation selkeyttämiseen. Valtaosalla webin sivuista on sivupohja, jossa on mukana joitain navigointielementtejä kertomassa, missä palvelun osiossa käyttäjä kulloinkin on. Yksinkertaisimmillaan tällainen elementti on vaikkapa sivuston vasemmassa reunassa killuva linkkirima, jossa nuoli tai jokin muu graafinen tehoste osoittaa, missä osiossa kulloinkin ollaan. Tämä on - varsinkin järkevästi toteutettuna - käyttäjälle oikein hyvä asia. Sivujen tekijöille se on usein huomattavasti ongelmallisempi, sillä jos sijaintia osoittavia elementtejä on, niitä olisi myös syytä käyttää.
Navigaatioelementit osoittavat siis käyttäjän sijainnin sivujen hierarkiassa. Mutta entä kun käyttäjä päätyy sivulle, jolle ei ole selkeää hierarkkista paikkaa? Tällaisia voivat olla erilaiset välisivut, esimerkiksi sisäänkirjautumislomakkeet, tai toisaalta irtonaiset tietoiskut kuten käyttöohjeet. Tilanne on vaikea. Jotta nämä lisäsivut voisi siivosti näyttää tutussa sivupohjassa, ne täytyisi jotenkin sijoittaa hierarkiaan. Se on usein hyvin vaikeaa, joten ongelma ratkaistaan avaamalla nämä ohjeistukset erilliseen pikkuikkunaan, jossa tuttuja navigointielementtejä ei ole. Joskus tämä tuntuu järkevältä myös käytettävyyden kannalta: voihan jopa olla käyttäjällekin helpompaa avata esimerkiksi lomakkeen täyttöohje erilliseen ikkunaan ja lueskella sitä samalla kun hän käyttää itse lomaketta.
Sivuston navigaation selkeyttäminen yhdistyy lisätilan tavoitteluun siinä ratkaisussa, jossa kuvien pienennöksiä klikkaamalla oikean kokoinen kuva avautuu uudeksi popup-ikkunaksi. Tämä tuottaa välillä varsin tyylikkäitäkin lopputuloksia, mutta valitettavasti tässäkin kohtaa ratkaisu on altis teknisille ongelmille. Näistä myöhemmin lisää.
Kuten nämä esimerkit osoittanevat, on paljon hyviä syitä tehdä uusi ikkuna. Toisaalta on myös paljon hyviä syitä olla tekemättä se, ja näihin paneudun seuraavaksi. Web-sivuston tekijän on tärkeää puntaroida sekä hyviä että huonoja syitä ja valita niiden mukaan. Uusien ikkunoiden avaaminen on tehokeino, jota ei pidä käyttää kyseenalaistamatta sitä jokaisella käyttökerralla: ovatko hyödyt todella haittoja suuremmat?
Uusien ikkunoiden avaamisen kielto voidaan johtaa mm. W3C:n laatimista WCAG-esteettömyysohjeista. Esteettömyys toisaalta viittaa ihmisten mielikuvissa tyypillisesti näkövammaisiin ja muihin marginaaliryhmiin, joiden palvelemisen tarve ei (vielä) kosketa kovinkaan montaa web-sivujen kehittäjää. Koska pelkkä perustelu "jotta kaikki voisivat käyttää sivuja" ei yleensä vakuuta kaupallisia organisaatioita, yritän esittää tässä jotain vetävämpiä argumentteja: siis sellaisia, jotka koskettavat myös rajoitteitta surffaavia. Ennen sitä kuitenkin vielä tämä pieni propagandan palanen: uusien ikkunoiden avaaminen on katastrofi näkövammaisten (sekä sokeiden että vahvasti heikkonäköisten) kannalta.
Yleisesti ikkunoiden manipulointia voi paheksua siksi, että se murtautuu ulos verkkosivujen omalta alueelta. Kun käyttäjä kirjoittaa selaimeensa osoitteen, hän avaa web-sivuston nimenomaan tällä yksittäisellä selainikkunalla. Se, että sivut voivat rönsyillä ja avata uusia ikkunoita, vie käyttäjältä oikeuden hallita työpöytäänsä. Esimerkiksi Windowsin tehtäväpalkkiin, jota ei millään tavalla mielletä web-sivun osaksi, voi ilmestyä kaikenlaista uutta. Miten sinä suhtautuisit MP3-tiedostoon, jonka avaaminen käynnistää myös viisi muuta soitinohjelmaa, joista pulppuaa iloisia mainoksia?
Toinen laajemmin ongelmallinen asia on uusien ikkunoiden mahdollisesta ilmestymättä jäämisestä seuraavat viestinnälliset pulmat. Mitä jos käyttäjän selain ei tue JavaScriptiä? Entä jos hänellä on käytössään ohjelma, joka estää uusien selainikkunoiden avautumisen? Entäpä sitten, jos käyttäjän ympäristössä ei ole varsinaisesti olemassa käsitettä "uusi ikkuna" (esim. mobiililaitteessa, jonka käyttöjärjestelmässä ei ole varsinaista ikkunointia)? Vaikka webin tekijää ei kiinnostaisikaan käyttäjän asetukset tai käyttömukavuus sinänsä, häntä todennäköisesti kiinnostaa se, että sivuston viesti menee perille: mitä tapahtuu, jos palvelu ei toimikaan käyttäjällä kuten suunniteltu?
Vaikka kaikki aistit olisivat täysin kohdallaan ja tekniikka toimisi nappiin, uuden selainikkunan avautuminen ja sen seuraukset eivät ole aina käyttäjän kannalta helppoja asioita. Kun käyttäjä olettaa toimivansa vain yhdessä ikkunassa, uuden avautuminen on aina hämmentävää. Tilanne vain pahenee, jos ikkuna aukeaa vanhan päälle ilman että käyttäjä sitä huomaa - näinkin voi käydä.
Popup-ikkunoiden kohdalla avautuminen ei yleensä ole huomaamatonta, koska niissähän tarkoitus on nimenomaan avata olemassaolevan sisällön päälle pienempi uusi ikkuna. Niidenkin kohdalla surffailuun tulee epäjatkuvuuskohta, sillä esimerkiksi selaimen back-napin painaminen popup-ikkunassa ei palauta tilannetta ennalleen.
Ongelmaton ei ole myöskään fokuksen käyttäytyminen - siis se, mikä ikkuna on päällimmäisenä ja valittuna sen jälkeen kun popuppeja sisältävä sivu on ladattu kokonaan. Tällä on merkitystä erityisesti silloin, kun käyttäjä navigoi sivuilla käyttämällä tab-näppäintä, mutta myös silloin, kun sivu vaatii jotain syötettä näppäimistöllä. Ei ole tavatonta törmätä lomakkeeseen, josta on tehty vaikeakäyttöinen vain pienellä ikkunakikkailulla.
Otetaanpa esimerkiksi sivu, jolla on lomake palveluun kirjautumista varten. Tekijä on ajatellut käyttäjää jopa niin paljon, että on sijoittanut kursorin valmiiksi oikeaan syötekenttään - mutta mokannut koko homman laittamalla sivulle popupin. Kuten arvata saattaa, popup useinkin hypähtää ruudulle aktiiviseksi lomakkeen sisältävän sivun päälle, jolloin syötteet eivät menekään odotettuun tapaan syötekenttään, vaan popup-ikkunaan. Pahimmillaan popup aukeaa vielä hetken viipeellä, jolloin osa syötteestä ehti jo mennä oikeaan paikkaan, mutta sitten mainos ryöpsähtää ruudulle varastamaan loput näppäimenpainallukset.
Erityisesti pieniä popup-ikkunoita vaivaavat vakavat käytettävyysongelmat myös navigoinnin suhteen. Ensinnäkin tekijöillä on usein tapana määritellä ikkunan koko täsmällisesti, ja joskus vielä estää ruudun vierittäminen ja ikkunan koon muuttaminenkin. Toisekseen selaimet hyvin usein jättävät pikkuikkunoista totutut käyttöliittymän elementit kuten yläpalkit pois, mikä ennestään hämmentää varsinkin uusia käyttäjiä. Esimerkiksi selaimen back-toiminnon käyttäminen popup-ikkunassa on vaikeaa, ellei tunne selaimensa ominaisuuksia hyvin. Tätä ongelmaa sivujen tekijä voi toki helpottaa siten, ettei tarjoa pikkuikkunassa mitään navigoitavaa.
Pikkuikkunan vierittämisen estämiseen on "hyvä" syy: vältytään rumilta vierityspalkeilta. Koon rajoittamisella taas saadaan ikkunan graafinen ulkomuoto pysymään paremmin suunnitellussa kuosissa. Molemmissa menetelmissä on ongelmansa, sillä käyttäjän käyttämiä fontti- ja muita asetuksia on vaikea arvata - ja mahdoton määrätä. Mitä jos käyttäjän ruudulla kirjaimet ovatkin puolitoistakertaisia suunnittelijan käyttämiin nähden? Mitä sitten, kun osa tekstistä valuu pois ruudulta, eikä käyttäjä näe sitä?
Entä jos ikkuna on määritelty avautumaan niin isoksi (tai sellaiseen kohtaan), että se ei mahdu käyttäjän kuvaruudulle? Miten hän voi käyttää popup-ikkunaa, joka on ruudun reunan ulkopuolella? Popup-ikkunoiden luomista leimaa yksi vakava ongelma: ne tyypillisesti luodaan siten, että pyritään pakottamaan käyttäjän selain toimimaan tietyllä tavalla - ja webissä pakottaminen on tuomittu epäonnistumaan. Ei pitäisi yrittääkään.
Uuden ikkunan avaaminen target-määreen avulla eroaa popup-ikkunasta monessa mielessä. Target ei määrittele avautuvan ikkunan kokoa tai muita ominaisuuksia, joten näin avatut uudet ikkunat eivät myöskään kärsi popuppeja koskevista käytettävyysongelmista. Ikkunat käyttäytyvät kuten muutkin selainikkunat, joten niistä löytyvät myös tutut elementit kuten toimintopalkit ja valikot. Oikeastaan voidaankin sanoa, että siinä missä popuppien ongelmat liittyvät sekä ikkunan avautumiseen (fokus-kysymykset, käyttäjän hämmentyminen, tekniset ongelmat) että käytettävyyteen (ikkunan koon sopimattomuus käyttäjälle, kasvatetut fontit, vierityspalkit ym.), target-määreellä avatuissa ikkunoissa pulmia ovat yleensä vain ensinmainitut.
Keskeisimmät ongelmat uusien ikkunoiden availussa ovat hillitön uusien ikkunoiden syntyminen sekä selaimen back-toimintoon perustuvan navigaatioketjun katkeaminen. Kun käyttäjä painaa back-nappia avatussa ikkunassa, hän ei pääse takaisin alkuperäiselle sivulle. Selainikkunan voi sulkea, mutta miten käyttäjän tulisi tietää tämä? Pahimmillaan uuden ikkunan avaaminen johtaa siihen, että takaisin alkuperäiselle sivustolle haluava käyttäjä ensin palaa back-napilla uudessa ikkunassa tehdyn navigaation alkuun, jonka jälkeen hän joutuu vielä erikseen sulkemaan ikkunan. On hyvä muistaa, että back-toiminto on webissä niitä ainoita asioita, jotka toimivat kaikilla sivuilla edes jotenkin. Sen toimivuus on sivustojen käytettävyydelle ensiarvoisen tärkeää, eikä paluuketjua kannata rikkoa.
Uuden ikkunan avautuminen target-määreellä on eräässä mielessä vielä popuppiakin pahempi asia: selain voi avata uuden ikkunan esimerkiksi samaan kokoon ja paikkaan kuin missä vanhakin ikkuna on, jolloin uusi näkymä peittää vanhan täydellisesti. Jos avautuminen tapahtuu riittävän nopeasti, käyttäjä ei edes huomaa selainikkunan vaihtumista, mutta back-ketju katkeaa.
Koska web-sivujen suunnittelijoita itseäänkin välillä hirvittää ajatus avautuvien uusien ikkunoiden määrästä, ongelmaa koitetaan ratkaista avaamalla kaikki uudet sivut yhteen uuteen ikkunaan (target="ulkopuolisetsivut""). Tämä vielä paljon tavallista uuden ikkunan avaamista pahempi ratkaisu, sillä käyttäjä ei voi mitenkään havaita avautuvien ikkunoiden nimiä tai niiden välisiä yhteyksiä.
Oletetaan, että käyttäjä etsii tietoa hilavitkuttimista sivustolta A, josta hän löytää linkit mielenkiintoisille sivuille B ja C. Hän klikkaa B:lle johtavaa linkkiä, jolloin avautuu uusi ikkuna ja siihen sivu B. Käyttäjän tietämättä ikkuna saa nimen "ulkopuoliset". Hän surffailee B-sivustolla ja löytää sieltä itseään kiinnostavan alasivun. Hän haluaa katsoa, mitä uutta tietoa C:llä olisi annettavanaan tähän verrattuna, joten hän palaa A:n sisältävään selaimeen ja klikkaa C-linkkiä. Mitään ei tapahdu, kummallista! Pienen selvittelyn jälkeen hän huomaa, että linkki kyllä toimi, mutta C-sivusto avautui samaan ikkunaan, johon käyttäjä oli jättänyt tämän mielenkiintoisen B:n alasivun.
Ylläoleva esimerkki demonstroi kahta ongelmaa: toisaalta sitä, että käyttäjä voi "ylikirjoittaa" vahingossa toisessa selainikkunassa olevan sivun, ja toisaalta sitä, että läheskään kaikki selaimet eivät käsittele näissä tapauksessa fokusta järkevästi. Vaikka olisi luontevaa, että linkin klikkaukseen reagoiva selainikkuna hypähtäisi päällimmäiseksi, näin ei läheskään aina käy.
Lisäksi on muistettava, että nimetyssä ikkunassa piilee aina riski: entä, jos joku muukin sivusto käyttää samaa nimeä? Potentiaalisesti tämä voi vaikeuttaa käyttäjän elämää paljonkin, käytännössä tekniikan harvinaisuus pitää ongelmat pieninä. Ja hyvä niin.
Ehkä vaikein ongelma koko asiassa on kuitenkin uusien ikkunoiden avautumisen epäluotettavuus. Avautuva ikkuna voi jäädä näkemättä oikeastaan kolmesta syystä: Javascript ei ole käytössä, ikkunoiden avautumisen on estetty erikseen tai käyttäjä sulkee ne vaistomaisesti. Näistä oikeastaan vain keskimmäinen koskee varsinaisesti myös uusien ikkunoiden avaamista linkeillä, mutta popup-ikkunoiden kohdalla kaikki ovat merkittäviä tekijöitä.
Vaikka selaimet sinänsä tukevat JavaScriptiä nykyisin jo varsin hyvin, aiempaa tavallisempaa on myös skriptauksen poiskytkeminen. Monet viime vuosien merkittävimmät tietoturva-aukot ovat liittyneet juuri JavaScriptiin, ja yhä useammat virallistahotkin ovat alkaneet suosittelemaan skriptauksen kytkemistä pois käytöstä. Vaikka ainakaan kirjoitushetkellä (joulukuu 2001) ei näytä todennäköiseltä, että suurin osa käyttäjistä kytkisi pois JavaScriptiä, kasvaa näidenkin osuus huomattavaksi. Lisäksi täytyy muistaa, että uusilla selailualustoilla (mobiililaitteet ym.) JavaScript-tukea ei välttämättä ylipäätäänkään ole.
Silloinkin kun JavaScript sinänsä toimii, uudet ikkunat eivät välttämättä avaudu. Monet mainosfiltterit estävät mm. uusien ikkunoiden avautumisen, ja joissain uudemmissa selaimissakin on mahdollisuus estää ikkunoiden avaaminen erikseen. Ja vaikka ikkuna vielä avautuisikin, käyttäjä voi sulkea sen ennen kuin sen sisältö ehtii latautumaan. Tämä koskee varsinkin hitaampia yhteyksiä, joiden käyttäjät usein sulkevat popup-mainokset jo ennen niiden latautumista. Samalla voi mennä muitakin ikkunoita, myös se sinänsä tärkeää asiaa sisältävä popup-rääpyskä.
Kuten aiemmin on esitetty, uusilla ikkunoilla on hyvät ja huonot puolensa. Tekniikka on epävarmaa parhaimmillaankin, toisaalta onnistuneimmillaan sopivasti käytetyt uudet ikkunat lisäävät sivuston käytettävyyttä.
Kysymystä siitä, kannattaako uusia ikkunoita ylipäätään käyttää sivuston toteutuksessa, on syytä lähestyä pohtien ainakin näitä asioita: Onko kohderyhmämme poikkeuksellisen suopea tai nyrpeä ikkunoita kohtaan? Entä tekniset näkökulmat? Onko ikkunoiden käytölle selkeä, yhtenäinen merkitys koko sivustolla? Miten sivuston sisältö toimii, jos ikkunat eivät avaudu?
Vastuuntunnoton webmaster suhtautuu popup-ikkunoihin periaatteella "no, jos käyttäjä on disabloinut popup-ikkunat, se on hänen ongelmansa". Näin tehdessään hän ottaa riskin asettamalla käyttäjän valitsemaan joko asetusten räpläämisen tai sivuston ohittamisen. Tällainen webmaster ei todennäköisesti ole itse asentanut mitään filtteriä. Se voi johtua vaikkapa siitä, että hänellä ei itsellään ole tapana käydä paljon popuppeja sisältävillä sivuilla. Mutta jos käyttäjä tapaa piipahdella usein esim. jenkkiläisten uutiskanavien etusivuilla, popupin tappajalle on jo käyttöä. Popupeista kärsivät nykyisin muutkin kuin pornosivustojen aktiivikäyttäjät. Kannattaako rajata luomansa sivuston käyttäjäryhmää tällaisin perustein?
Ikkunoihin suhtautumiseen vaikuttaa myös se, miten ne käytännössä toimivat. Selvää on, että odottamatta avautuvat uudet ikkunat saavat aikaan närkästystä. Toisaalta jos käyttäjä on ennalta tietoinen ikkunan avautumisesta, se tuskin aiheuttaa ainakaan mielipahaa - siis silloin, kun tekniikka toimii. Jos ikkunoita siis päätyy käyttämään, tärkeää on antaa käyttäjälle tietoa tulevasta. Tämän voi tehdä esimerkiksi linkin yhteyteen sijoitetulla tekstillä "linkki avautuu uuteen ikkunaan".
Asiaa voi harkita myös käyttäjän vallan kannalta. Niissä selaimissa, joissa jonkinlainen ikkunan käsite on olemassa, on myös tyypillisesti jonkinlainen mahdollisuus avata mikä tahansa linkki uuteen ikkunaan (esim. IE:ssä ja Netscapessa linkin klikkaus shift pohjassa). Toisaalta selaimissa ei yleensä ole mahdollisuutta pakottaa linkkiä avautumaan samaan ikkunaan. Jos sivun tekijä on määritellyt linkin avautumaan uuteen ikkunaan, hän ei jätä käyttäjälle valtaa valita.
Valtaosa uusien ikkunoiden avaamisista on turhia. Jos sivujen sisältö kiinnostaa käyttäjää oikeasti, saitin ulkopuolelle johtavia linkkejä ei tarvitse avata uuteen ikkunaan vain siksi että käyttäjä tulisi takaisin. Hän kyllä tulee, jos on tullakseen. Popup-ikkunoilla saatavat tilanlisät ja huomioarvot ovat joissain tilanteissa keskeisiä, mutta myös varsin ongelmallisia: ärsytys ja harmi voi olla jo mainosten kohdalla ongelmallista, mutta todella vakavaksi tilanne muuttuu silloin, kun jokin osa sivustosta on enemmän tai vähemmän käyttökelvoton teknisten ongelmien vuoksi.
Alussa jo viittasin näkövammaisiin. Tulkoon vielä loppukaneettina sanottua, että uuden ikkunan avaaminen ei todennäköisesti estä monenkaan näkövammaisen surffailua. Sen sijaan se voi vaikeuttaa huomattavasti sisällön ymmärtämistä, koska paikantaju kärsii uusien ikkunoiden avautumisesta - sehän on pääosin visuaalinen tapahtuma, jota esimerkiksi puheselain ei välttämättä raportoi kovinkaan järkevästi.
Tietyllä tavalla uusiin ikkunoihin liittyvät ongelmat muistuttavat paljolti Flashin ja vastaavien plugin-tekniikoiden ongelmista: ne aiheuttavat väärin käytettyinä mielipahaa, sekoittavat ja ovat teknisesti epävarmoja. Toisaalta etuna on mahdollisuus tuoda webiin entistä enemmän graafista käyttöjärjestelmää muistuttavia elementtejä. Web ei kuitenkaan välttämättä ole niille oikea media, ei ainakaan ennen kuin tekniikka on harpannut vielä useamman askeleen eteenpäin.
Jouni Heikniemi
20.12.2001
Tämä dokumentti kuuluu sivujeni osioon
Kirjalliset tuotokset / Tietotekniikka.