Defensor Legisin numerossa 6/2003 oli mielenkiintoinen Esa Hakkolan kirjoitus velkakirjalain 27 §:stä ja "rahoituksen neutraliteetista" factoring-rahoituksen yhteydessä. VKL 27 § on melko tunnettu pykälä, jonka olennainen sisältö on tiivistettävissä muotoon "tavallisen velkakirjan siirronsaaja ei voi saada velkakirjaan parempaa oikeutta kuin mikä siirtäjällä oli". Arkinen järki tukee tätä ajatusta luontevasti. Entä juristijärjen mukainen tulkinta?
Nimenomaisesti VKL:n säännös tarkoittaa vain väiteoikeutta, siis oikeutta puolustautua maksun perinnältä esim. vetoamalla vastasuorituksen virheellisyyteen. KKO:n käytännössä (ratkaisut KKO 1996:128 ja KKO 1998:49) VKL:n säännös on laajennettu koskemaan myös vaadeoikeutta, joka tarkoittaa lähinnä oikeutta esittää vaateita maksun jälkeen.
Factoring-rahoitus on järjestely, jossa myyjätaho (M) siirtää ostajalta (O) olevan saatavansa rahoitusyhtiölle (R). R siis laskuttaa O:ta, ja toisaalta suorittaa osan saatavasta M:lle (yleensä jo heti saatavan siirron yhteydessä). R luonnollisesti veloittaa M:ltä jotain palveluistaan. Järjestely siirtää riskejä pois M:ltä ja mahdollistaa pitkien maksuaikojen luottokaupan sitomatta merkittäviä määriä M:n pääomaa.
VKL 27 §:n nykytulkinnan ja factoring-rahoituksen erityispiirre on siinä, että edellisen kuvion ostajan O asema itse asiassa paranee: esim. vakavan virheen tapauksessa M:n maksukyky ei välttämättä riitä kauppahinnan palautukseen, mutta R:n riittää. M:n ajauduttua konkurssiin ostaja voi kuitenkin hakea saatavaansa R:ltä, mitä oikeutta hänellä ei tietenkään olisi ilman factoring-järjestelyä. Näin ollen nykytulkinnan mukaan factoring-rahoitus ei ole neutraalia sikäli, että rahoitussopimuksen olemassaolo vaikuttaa osapuolten oikeuksiin olennaisella tavalla.
VKL 27 §:aa tulkitaan tässä tapauksessa siis siten, ettei rahoitusyhtiön saama oikeus kauppahintasaatavaan voi olla parempi kuin myyjäyhtiön saatava myöskään jälkikäteisen vaadeoikeuden osalta. Ratkaisun sivuvaikutuksena ostaja hyötyy. Hakkola kritisoi ratkaisua painavasti. En tunne factoringia riittävästi ottaakseni kantaa itse asiaan, mutta ainakin pikaisesti ajateltuna päädyn samalle kannalle siitä, ettei VKL 27 §:n laajentavalle tulkinnalle ole kovin hyviä perusteita.
Kuluttajaoikeudellisesta vinkkelistä mainittakoon, että kuluttajansuojalain 7:13:ssa nimenomaisesti myönnetään kuluttajille vaadeoikeus myös rahoitusyhtiöitä vastaan. Tätä voidaan perustella heikomman osapuolen suojalla. Aiemmin mainituissa KKO:n tapauksissa kyse oli kuitenkin puhtaasti yritysten välisistä kolmiodraamoista.
Posted by Jouni Heikniemi at 29.02.04 18:09