Julkkisoikeudenkäynti syyttäjä vs. Jäätteenmäki-Manninen (ks. esim. MTV3:n sivut) on valtaosin oikeudellisesti aika tylsää tavaraa, vaikka sillä vissi poliittinen merkitys toki onkin. Kiinnostavin oikeudellinen yksityiskohta on tietysti se, voidaanko Jäätteenmäki tuomita avunannosta tai yllytyksestä asiakirjojen luovuttamiseen. Omien sanojensa mukaanhan Jäätteenmäki vain vastaanotti fakseja, eikä edes lukenut niitä kaikkia.
Jäätteenmäen asianajaja Arvela esitti puheenvuoroissaan mm. kannanoton siitä, ettei Jäätteenmäellä voi olla toimimisvelvollisuutta eikä toisaalta välttämättä tietoakaan siitä, että asiakirjat olisivat olleet salaisia, kun hän muutenkin työssään kansanedustajana käsitteli vastaavia papereita. Selvältä näyttää, että yllytyssyytteen kohtalon ratkaisee se, katsooko oikeus Jäätteenmäen pyytäneen asiakirjoja; jatkoksi jää sitten se, että voiko Jäätteenmäen passiivisuus olla avunantoa.
Oikeudellisesti on melko helppo yhtyä Arvelan käsitykseen siitä, ettei Jäätteenmäki voi syyllistyä avunantoon vain sillä, että hänen faksiinsa tunkee presidentin kansliasta faksattuja asiakirjoja. Toisaalta Jäätteenmäen todennäköisesti hyvä käsitys siitä, millaisia asiakirjoja pitäisi liikutella ja mitä ei, on sitten toinen asia. Kovin merkittävään tietämättömyyteen ei näissä asioissa voine huippupolitiikko vedota, eikä ainakaan jos hän on itse käyttänyt asiakirjoissa ollutta tietoa.
Toinen asia on se, että näytön kannalta tilanne on aika epäilyttävä sikäli, että miksipä Manninen näitä asiakirjoja lähettelisi, jos asiasta ei olisi mitään sovittu. "Ajattelemattomuuttaan"? Ehkä, mutta juristilta sekin on aika paksua. Noh, näytöstä voi riidellä ja varmaan riidellään. Saa nähdä, paljonko asianosaisilla on motivaatiota. Jos jotain pitää lotota, veikkaan Jäätteenmäen jäävän tuomiotta ja Manninen saa sakkonsa.
Posted by Jouni Heikniemi at 05.03.04 11:46