Sfnetin lakiryhmässä pohdittiin oikeudenkäynnin suullisuusperiaatteen merkitystä ja sitä, miksi Irak-oikeudenkäynnissä asianajajilla oli pöydällä niin hillittömät kasat paperia, vaikka oikeudenkäynnin pitäisi periaatteessa olla suullista. Tässä hieman lisätietoa siitä, mitä alioikeusprosessin suullisuus oikeastaan tarkoittaa.
Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa ("ROL", 689/1997), jota Irak-jutussakin sovellettiin, säätää 6:6:ssa seuraavasti:
Pääkäsittely on suullinen. Asianosainen ei saa lukea eikä antaa tuomioistuimelle kirjallista lausumaa taikka muutoinkaan esittää asiaa kirjallisesti.
Asianosainen saa kuitenkin lukea asiakirjasta vaatimuksensa sekä suorat viittaukset oikeuskäytäntöön, oikeuskirjallisuuteen sekä sellaisiin useita teknisiä ja numerotietoja sisältäviin asiakirjoihin, joita pelkästään suullisesti esitettynä on vaikeata ymmärtää. Lisäksi hän saa käyttää kirjallista muistiinpanoa muistinsa tukemiseksi.
Jos pääkäsittely pidetään, vaikka asianomistaja taikka vastaaja ei ole saapuvilla, tuomioistuimen on tarpeen mukaan asiakirjoista selostettava, mitä poissaoleva asianosainen on asiassa esittänyt.
Itse pykälän tekstistä saa jo varsin hyvän kuvan siitä, mistä oikeasti on kyse. Lisäksi on huomattava, että myös todistelu on lähtökohtaisesti suullista. Silloinkin kun kyse on asiakirjatodisteesta, sen sisältö on olennaisilta osiltaan esiteltävä suullisesti. Oikeudenkäymiskaaren ("OK") 17:8e.3:n mukaan tuomioistuin voi kuitenkin tässä kohtaa joustaa vaatimuksesta, mikäli kaikki asianosaiset siihen suostuvat ja asiakirjan sisältö on tuomioistuimen jäsenten tiedossa.
Muistiinpanoja ja viittaustietoja koskevat poikkeukset 1 momentin mukaiseen pääsääntöön ovat samanlaiset kuin riita-asioiden oikeudenkäyntimenettelyssä (ks. OK 6:3). Myös todistajalla on jo aiemmin ollut oikeus käyttää muistiinpanoja asiansa esittämisen tukena (OK 17:32), vaikka todistaminen itsessään onkin korostuneen suullista. Näiden säännösten sisältöä ei erityisen tarkasti esitöissä eritellä; mm. HE 82/1995 toteaa vain: "Esimerkiksi laajassa ja vaikeassa asiassa tulee tietenkin sallia, että asianosainen, joka on valmistautunut istuntoon kirjoittamalla asiaesityksen keskeiset osat muistiin, voi suullisessa esityksessään tukeutua sellaisiin muistiinpanoihin."
Käytännössä omien muistiinpanojen lisäksi mm. esitutkintapöytäkirjan tuominen oikeuteen voi olla järkevää esimerkiksi siellä esitettyihin faktatietoihin viittaamiseksi ("esitutkintapöytäkirjan sivulla 72 olevien tietojen osalta lausuisin..."). Samaten lakiviittaukset ja vastaavat on tyypillisesti järkevää lukea asiakirjasta, koska niiden oikeellisuus helpottaa prosessin kulkua. Sama logiikka on myös syytteen ja vaatimusten lukemisen sallimisessa; tällöin kirjallisen ja suullisen esityksen eroista aiheutuvat ongelmat minimoituvat.
Irak-oikeudenkäynnin osalta on ehkä vielä syytä todeta, että televisioissa asiakirja-aineiston tai muistiinpanojen käyttö voi ehkä vielä näyttää poikkeuksellisen runsaalta siksi, että TV-kameran kuvakulma ei kertonut koko totuutta mm. asianajajien silmänliikkeistä. Silti tietysti on selvää, ettei jenkkilän lakisarjoista tuttuun näyttelijäntyöhön venytty sen paremmin Irak-jutussa kuin suomalaisissa oikeussaleissa yleensäkään.
Posted by Jouni Heikniemi at 21.03.04 08:32