Kuluttajavalituslautakunta ansaitsee satikutia siitä, että säännöllisesti seuraamani päätösluettelo päivittyy vain silloin tällöin - viimeksi maaliskuun lopussa. Erillisellä tiedotteella oli kuitenkin 1.4. julkaistu tapaus, jossa oli kyse löytötavaralaista. Hesarikin oli huomannut poimia tämän vasta eiliseen numeroonsa, joten ei liene kauhea synti vaikka se täälläkin nousee vasta nyt esiin. Oli miten oli, tapaus on sinänsä ihan mielenkiintoinen.
Asiassa oli kyse siitä, että laivalta löytynyt sormus toimitettiin yksityiseen löytötavaratoimistoon. Kun omistaja ei noutanut sormusta kolmen kuukauden kuluessa, toimisto katsoi sormuksen siirtyneen omistukseensa löytötavaralain perusteella. Lain sanamuodon mukaisesti näin olikin.
Kuluttajavalituslautakunta katsoi, että omistusoikeuden siirtymissäännösten perusoikeusmyönteinen laintulkinta vaatii, että löytötavaratoimisto täyttää tietyn ilmoitusvelvollisuuden, jotta se saisi omistusoikeuden sinne päätyneisiin esineisiin. Laki kirjaimellisesti ottaen vaatii tätä vain esineen löytäjältä, mutta KVL vaati sitä myös löytötavaratoimistolta.
Sinänsä yleisestä oikeudenmukaisuusnäkökulmasta KVL:n ratkaisuun on melko helppo yhtyä, kun kyse oli näinkin arvokkaasta esineestä. Hurskaasti asia oli kääritty perusoikeuksien kaapuun: "Viranomaisilla on velvollisuus tulkita epäselviä lainsäännöksiä perusoikeusmyönteisesti". Toisaalta voidaan kysyä, oliko KVL:n omakaan ratkaisu ihan perustuslain hengen mukainen; PL 106 §:n mukaan kun lain (perustuslain kanssa ristiriidassa olevan) säännöksen saa sivuuttaa vain tuomioistuin. Asetuksen tai muun alemman säädöksen perustuslain vastaisen kohta on jätettävä soveltamatta myös viranomaisissa (PL 107 §).
Koska KVL ei ainakaan tiedotteessaan tarkemmin perustellut, mitä se oikein sivuutti ja tulkitsi, on vähän vaikea sanoa, oliko ratkaisu oikea. Vähän jäi sellainen maku, että KVL halusikin ratkaista asian kuluttajan edun mukaisesti, ja perusoikeudellinen selitys oli vain sitä, selitystä. Tiedä sitten oliko sattumaa se, että KKO:n ensimmäinen merkittävä PL 106 §:n soveltamisratkaisu annettiin pari päivää ennen tätä KVL:n päätöstä...
Sinänsä huomionarvoista on se, että Suomessa perustuslaki on kirjoitettu nimenomaan siten, että tuomioistuimet ym. eivät voi tutkia lain perustuslainmukaisuutta sinänsä, vaan ainoastaan jättää lain soveltamatta yksittäistapauksessa. Edellä mainitussa KKO:n ratkaisussa tämä erottelu oli vielä jotenkin näkyvissä; KKO nimenomaan perusteli, että ko. tapauksessa aiheutunut melko poikkeuksellinen vahinko ei ollut sellaista, jota lain säätämisvaiheessa oli ajateltu. Tässä tapauksessa KVL tuntuu tuominneen olennaisen osan löytötavaralain toimintamekanismista (lähes täysin olosuhteista piittaamatta) ja siten perustaneen uusia velvollisuuksia löytötavaratoimistoille.
Tämäkin on sinänsä vaarallista, sillä PL 80 §:n mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla. Näin ei ainakaan tällaisessa tulkintaratkaisussa välttämättä tapahdu. Olisi tietysti hyödyllistä nähdä kyseinen asia ajettuna tuomioistuinmyllyn läpi, mutta siinä ei olisi asianosaisten kannalta mitään järkeä, joten eiköhän juttu jää sillensä. Nyt vain sitten seurataan, miten asia vaikuttaa löytötavara-alan toimintakäytäntöön ja mahdollisesti lainsäädäntöön.
Posted by Jouni Heikniemi at 22.04.04 13:37