Tämän päivän Hesarin (s. A10) mukaan eduskunnan apulaisoikeusasiamies Rautio on ratkaissut tapauksen, jossa poliisi oli sulkenut näpistyksestä kiinni jääneet lapset 10-15 minuutiksi "sumppuun" eli lukittuun tilaan, kunnes lasten vanhemmat saapuivat paikalle. EOA:n ratkaisun mukaan '"Sumpulla" tarkoitetaan pakkokeinolain 6 luvun 1 §:ssä mainittua lukittua tilaa, jota voidaan näköhavainnoin tarkkailla tai joka on muuten sellainen, että siitä poistuminen estyy, mutta henkilö voi kaikissa tilanteissa heti saada yhteyden häntä valvovaan virkamieheen.' Lapset olivat 8- ja 12-vuotiaita.
PKL 6:1:n mukaan henkilöä "saadaan esitutkinnassa pitää lukitussa tilassa, jos se on välttämätöntä hänen poistumisensa estämiseksi". Poliisimiesten mukaan sulkeminen oli tarpeen "tilanteen rauhoittamiseksi" ja siksi, että toinen poliisimiehistä oli jäänyt yksin poikien kanssa toisen ryhdyttyä ottamaan yhteyttä lasten vanhempiin. Poikaporukassa oli ollut mukana myös 15-vuotias, joka oli saanut mukaansa rangaistusvaatimuksen ja sen jälkeen poistunut poliisiasemalta.
Raution ratkaisu oli, että poikien lukitseminen oli "selvästi virheellistä ja lainvastaista". Asiassa ei ollut näyttöä siitä, että pojat olisivat ilman sumppuun laittamistakaan pyrkineet poistumaan poliisiasemalta. Mihinkään toimenpiteisiin apulaisoikeusasiamies ei kuitenkaan ryhtynyt mm. siksi, että säilytys oli ollut hyvin lyhytaikaista. (ks. huomautusta jutun lopussa)
Kantelun tehnyt toisen pojan isä oli pitänyt asiattomana myös poliisiasemalle tehtyä kuljetusta, koska paikan päältä ei oltu pyritty ottamaan yhteyttä vanhempiin tai sosiaaliviranomaisiin. Rautio on ratkaisussaan todennut, että lapsen edun määritteleminen tällaisissa tapauksissa on ylipäätäänkin vaikeaa. Poliisiasemalle kuljettamista hän ei pitänyt lainvastaisena, mm. siksi, että lapset eivät olleet poliisiautokyydistä ilmeisesti järkyttyneet.
Tapauksen yksityiskohdat eivät asiakirjoista tietenkään selviä. Ratkaisussa kuitenkin jää mietityttämään mm. se, että mihin Rautio viittaa pohtiessaan kysymystä siitä, "onko kolmestaan liikkuneiden poikien erottaminen toisistaan ollut mahdollista esimerkiksi siten, että rikosoikeudellisesti vastuunalainen 15-vuotias olisi kuljetettu poliisiasemalle ja 8- ja 12- vuotiaat olisi jätetty kahdestaan." Olisiko tällainen vaihtoehto todella voinut olla lasten kannalta parempi? Entä mitä jos pojat olisivat pelänneet poliisia - olisiko se todella ollut syy antaa heidän poistua paikalta sen jälkeen, kun pojat eivät olleet heti kaupassa kiinni jäätyään olleet antaneet selkeästi oikeita henkilötietojaan?
Melkein tuntuu siltä, että kyseessä on jälleen nyky-yhteiskunnalle tyypillinen ketjureaktio. Kasvatus ja sosiaalihuolto ongelmoivat, jolloin asiat kasautuvat pakkokeinokoneiston harteille. Sen toimintaedellytykset ja -resurssit ovat muutenkin vaikeassa tilassa, joten optimaalisia ratkaisuja ei helposti löydy. Ja kun ihmiset ovat huonoja puhumaan ihmisinä, käytetään juridista koneistoa asioiden selvittämiseen.
Raution ratkaisu on minusta sinänsä oikea, ja hyvä että nyt käytiin näitäkin rajoja läpi. Kuitenkin minun on helppo kuvitella tilanne sellaiseksi, jossa poliisimiehillä ei todellisuudessa ollut käytännöllistä mahdollisuutta toimia toisin. Mihin apulaisoikeusasiamiehen perusteluiden sisältämä moite siis oikeastaan kohdistuu?
Muutos 22.5. klo 18: Luin Hesarin jutun uudelleen, ja sen mukaan Rautio antoi poliisimiehille huomautuksen. Tätä on mielestäni mahdotonta päätellä verkossa esiintyvästä ratkaisutiivistelmästä, mutta olen taipuvainen uskomaan HS:n kantaan. Tämä lisätieto ei kylläkään vaikuta jutun lopussa esittämiini johtopäätöksiin. Pahoittelen epäselvää ilmaisuani.
Posted by Jouni Heikniemi at 22.05.04 13:26