Duodecim-aikakauskirjan numerossa 10/2004 lääkäri Pertti Heikman esittelee artikkelissaan "Sähköhoidon uusia näkymiä" (s. 1219 ss.) mm. masennustilojen hoitoon käytettävän sähköhoidon nykytilaa. Juridisesti kiinnostavaa jutussa on (taulukko 1:ssä esitetty) kommentti siitä, että "sähköhoito voidaan antaa kirjoittajan henkilökohtaisen mielipiteen mukaan tarvittaessa hengenpelastavana toimenpiteenä ilman potilaan suostumusta".
Kyse lienee potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 8 §:n tarkoittamasta kiireellisestä hoidosta: "Potilaalle on annettava hänen henkeään tai terveyttään uhkaavan vaaran torjumiseksi tarpeellinen hoito, vaikka potilaan tahdosta ei tajuttomuuden tai muun syyn vuoksi voi saada selvitystä. Jos potilas on aikaisemmin vakaasti ja pätevästi ilmaissut hoitoa koskevan tahtonsa, potilaalle ei kuitenkaan saa antaa sellaista hoitoa, joka on vastoin hänen tahtoaan."
Mielenkiintoinen kysymys, johon en edes yritä nyt antaa vastausta (koska en em. lain taustoja tunne): Voisiko sinänsä hyvinkin itsemurhauhkaisen masennustapauksen hoitoon todella käyttää esimerkiksi sähköhoitoa tahdosta riippumatta? Vaikuttaako asiaan se, että masennus sinänsä ei voi tappaa noin lääketieteellisesti ajateltuna, vaan "ainoastaan" saattaa tekemään itsemurhaa? Potilaan itsemääräämisoikeutta paremmin toteuttavalta vaikuttaisi sellainen tulkinta, joka hyväksyisi sänkyyn sitomisen pahimman hetken ajaksi, jotta hoidosta olisi sitten mahdollista keskustella paremmalla hetkellä.
Toisaalta ei ole ainakaan pykälän sanamuodon perusteella selvää, kuinka pitkälle menevää tämä kiireellinen hoito voisi olla. Saisiko antabus-kapselin asentaa ihon alle ilman lupaa, jos olisi pelko siitä, että potilas juo itsensä hengiltä?
Posted by Jouni Heikniemi at 23.05.04 19:40