KKO antoi eilen mielenkiintoisen ratkaisun KKO 2004:47, jossa kyse oli mm. KKO:n istuntoluetteloiden ja niihin liittyvien merkintöjen julkisuudesta. KKO päätti, että luettelot eivät ole julkisia (äänin 3-2), mutta melkein yhtä kiinnostava on päätös siitä, ettei tästä ratkaisusta saanut valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Ratkaisun pohjana on se, että julkisuuslain (L viranomaisten toiminnan julkisuudesta, 621/1999) 33 § kuuluu seuraavasti:
Viranomaisen tässä laissa tarkoitettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään, jollei 2 momentista muuta johdu. Muun kuin hallintolainkäyttölain 7 §:ssä tarkoitetun viranomaisen päätöksestä valitetaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitus toimivallaltaan paikallisen tai alueellisen viranomaisen päätöksestä samoin kuin 4 §:n 1 momentin 8 kohdassa ja 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun julkista tehtävää hoitavan laitoksen, yhteisön, säätiön ja yksityisen henkilön päätöksestä tehdään kuitenkin hallintolainkäyttölain 12 §:ssä tarkoitetulle toimivaltaiselle hallintotuomioistuimelle.
Jos asianosainen pyytää tietoa asiakirjasta vireillä olevaan oikeudenkäyntiin liittyen, saa tuomioistuimen pyynnön johdosta antamaan ratkaisuun hakea muutosta siinä järjestyksessä, jota noudatetaan haettaessa muutosta siihen asiaan, johon pyyntö liittyy. Muutoksenhakuoikeudesta on lisäksi voimassa, mitä oikeudenkäynnin julkisuudesta annetussa laissa säädetään.
KKO totesi ensin, että asiakirjapyynnössä oli kyse yleisestä KKO:n toimintaa koskevasta asiakirjapyynnöstä eikä em. pykälän 2 momentin mukaisesta vireillä olevaa oikeudenkäyntiä koskevasta julkisuusasiasta. Niinpä KKO ratkaisi pyynnön hallintoasiana ikään kuin viranomaisen roolissa.
Kiinnostavaksi asia kuitenkin muodostui siinä vaiheessa, kun KKO pääsi lausumaan siitä, saako näin hylättyyn asiakirjapyyntöön hakea muutosta. KKO:n käsityksen mukaan muutoksenhakuoikeutta ei ollut, minkä ajatelman tueksi enemmistö (ään. 3-2) esitti perustelunaan kolme seikkaa:
1) Perustuslain 3.3 §:n mukaan KKO ja KHO käyttävät korkeinta tuomiovaltaa
2) Korkeimmasta oikeudesta annetun lain mukaan KKO ratkaisee foorumikysymykset (eli mikä tuomioistuin käsittelee minkäkin asian)
3) Niissä asioissa, jotka KKO ratkaisee "vireillä olevaan oikeudenkäyntiin liittyen" ei saa hakea muutosta KKO:n ratkaisuun.
Ainakaan allekirjoittanut ei tuosta saa dedusoitua sitä, miksei viranomaisena toimivan KKO:n päätöksiin saisi hakea muutosta KHO:sta silloin, kun kysymys on selkeästi hallintoasiasta. Se, että oikeudenkäyntiä koskevissa julkisuusasioissa valituskierre tyrmätään KHO:hon on luontevaa pääasian ja siihen liittyvien prosessikysymysten yhteensitomisen vuoksi, mutta KKO:ta viranomaisena koskevissa asioissa tätä on vaikeampi perustella. Vähemmistöä (oikeusneuvos Lehtimajan eriävä mielipide) siteeraten:
Perustuslain 21 §:n 1 momentista ilmenee, että pääsäännön mukaan oikeus hakea muutosta viranomaisen ratkaisuihin kuuluu asianosaiselle perusoikeutena taattuun oikeusturvaan. Saman lain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien toteutuminen. Tämä puoltaa sitä näkemystä, että viranomaisen hallintoasioissa antamia ratkaisuja koskevien valituskieltojen tulisi perustua nimenomaisesti säädettyyn lakiin.
Kun Korkeimman oikeuden on katsottu kuuluvan julkisuuslain 4 §:ssä tarkoitettuihin viranomaisiin eikä julkisuuslain 33 §:n 1 momenttiin liity Korkeimman oikeuden osalta erityisesti säädettyä valituskieltoa, katson, että Korkeimman oikeuden hallintoasiassa julkisuuslain 4 §:ssä tarkoitettuna viranomaisena antamaan päätökseen on voitava hakea julkisuuslain 33 §:n 1 momentin nojalla muutosta valittamalla Korkeimmalta hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Näillä perusteilla annan Tammiselle tämän mukaisen muutoksenhakuosoituksen Korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Varmaan kävi jo ilmi, että olen vähemmistön kannalla asiassa. Mutta ratkaistu mikä ratkaistu.
Posted by Jouni Heikniemi at 25.05.04 22:41