Tämä sivu on osa rikoslaki webissä -dokumenttikokoelmaani.
Tätä rikoslain kopiota ei enää ylläpidetä. Lue asiaa koskeva huomautus ja jatko-ohjeet etusivulta.
Luku on uudistettu lailla (16.2.1973/138).
1 § (16.2.1973/138) Rangaistusta ei saa tuomita, ellei syytettä ole nostettu
Syyteoikeus rikoksesta, josta säädetty kovin rangaistus on elinkautinen vapausrangaistus, ei vanhennu.
Edellä mainitulla kovimmalla rangaistuksella tarkoitetaan sitä rangaistusta, joka tapaukseen sovellettavassa rangaistussäännöksessä on asiassa ilmenevien seikkojen vallitessa tehdystä rikoksesta säädetty enimmäisrangaistukseksi.
Mitä edellä on säädetty koskee myös virkarikosta, kuitenkin siten, että sellaisen rikoksen lyhin vanhentumisaika on viisi vuotta. (8.9.1989/792)
2 § (16.2.1973/138) Syyte katsotaan nostetuksi, kun syytettävä on laillisesti kutsuttu vastaamaan tai häntä vastaan on hänen henkilökohtaisesti saapuvilla ollessaan tehty rangaistusvaatimus. (29.12.1988/1256)
Syytteen nostaminen jutussa, joka sittemmin jää tutkimatta tai jossa syytettä ei jatketa, on vanhentumisen kannalta merkityksetön.
3 § (16.2.1973/138) Edellä 1 §:ssä mainitut ajat lasketaan rikoksen tekopäivästä. Jos määrätty seuraus on edellytyksenä teon rangaistavuudelle, aika lasketaan tuon seurauksen ilmenemispäivästä.
Jos syytettä ei saa nostaa ennen kuin avioliiton peruutumista on haettu, aika lasketaan peruutumista koskevan kanteen nostamispäivästä.
4 § (19.4.1991/697) Jos sama teko käsittää useita rikoksia, rangaistuksen saa tuomita kaikista rikoksista niin kauan kuin sen saa tuomita jostakin niistä.
5 § (16.2.1973/138) Mistään rikoksesta, josta on säädetty muu kovin rangaistus kuin elinkautinen vapausrangaistus, rangaistusta ei saa tuomita kolmenkymmenen vuoden kuluttua tai, jos rikoksesta säädetty kovin rangaistus on vapausrangaistusta enintään kaksi vuotta, virantoimituksesta erottaminen tai sakkoa, viidentoista vuoden kuluttua 3 §:ssä mainitusta päivästä.
6 § (16.2.1973/138) Kun virallinen syyttäjä ei saa tehdä syytettä rikoksesta, ellei asianomistaja ole ilmoittanut sitä syytteeseen pantavaksi, rangaistusta ei saa tuomita, ellei asianomistaja ole nostanut syytettä tai esittänyt syyttämispyyntöä yhdessä vuodessa siitä päivästä, jolloin hän sai tiedon rikoksesta ja sen tekijästä.
Jos asianomistaja on kuollut 1 momentissa mainitun ajan kuluessa nostamatta syytettä tai esittämättä syyttämispyyntöä, taikka jos asianomistaja ei ennen kuolemaansa ollut saanut tietoa rikoksesta ja sen tekijästä, rangaistusta 1 momentissa tarkoitetusta rikoksesta ei saa tuomita, ellei asianomistajan puoliso, lapset, vanhemmat tai sisarukset ole nostaneet syytettä tai esittäneet syyttämispyyntöä yhdessä vuodessa asianomistajan kuolinpäivästä. Jos asianomistaja on tahtonut, että syytettä ei tehdä, ei syytettä saa mainittujen omaisten toimesta nostaa.
Jos rikos, joka aikaisemman lain mukaan oli virallisen syytteen alainen, on uuden lain mukaan muuttunut sellaiseksi kuin 1 momentissa tarkoitetaan, tässä pykälässä säädetty aika lasketaan aikaisintaan siitä päivästä, jolloin uusi laki tuli voimaan. (24.8.1990/769)
Rangaistusta ei tässä pykälässä tarkoitetusta rikoksesta kuitenkaan saa tuomita 1 ja 5 §:ssä mainitun vanhentumisajan kuluttua. (24.8.1990/769)
7 § (26.10.2001/875) Menettämisseuraamusta ei saa tuomita, jos teosta ei vanhentumisen vuoksi saa tuomita rangaistusta. Menettämisvaatimuksen lyhin vanhentumisaika on kuitenkin viisi vuotta. Jos menettämisvaatimus koskee 10 luvun 4 §:ssä tarkoitettua rikoksentekovälinettä tai 5 §:ssä tarkoitettua muuta omaisuutta, menettämisvaatimus ei kuitenkaan vanhennu.
Pykälä on muutettu nykyiseen muotoonsa lailla 26.10.2001/875, joka on voimassa 1.1.2002 alkaen. Vanha muotoilu (laissa 16.2.1973/138) kuului seuraavasti: "Menettämisseuraamusta ei saa tuomita, mikäli teosta ei vanhentumisen vuoksi saa tuomita rangaistusta. Menettämisseuraamusta koskevan vaateen lyhin vanhentumisaika on kuitenkin viisi vuotta. Mikäli menettämisvaade koskee sellaista esinettä tai ainetta, jonka sen erityisen laadun tai ominaisuuksien vuoksi ja muut asiassa ilmenevät seikat huomioon ottaen on syytä varoa joutuvan rikolliseen käyttöön, menettämisvaade ei vanhennu."
8 § (16.2.1973/138) Rangaistusmääräyksin ratkaistavaksi saatetun vaatimuksen vanhentumisesta on säädetty erikseen.
9 § (16.2.1973/138) Tuomittu vapausrangaistus raukeaa, jollei rangaistuksen täytäntöönpano ole alkanut jäljempänä mainitussa ajassa lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä,
Elinkautinen vapausrangaistus ei vanhennu.
Sakon muuntorangaistus raukeaa, jollei sen täytäntöönpano ole alkanut kolmessa vuodessa lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä. Jos lykkäytymään määrätty sakon muuntorangaistus on määrätty pantavaksi täytäntöön, edellä mainittu aika on luettava siitä päivästä, jona täytäntöönpantavaksi määräämistä koskeva lainvoiman saanut tuomio annettiin.
10 § (16.2.1973/138) Jos vapausrangaistuksen tai sakon muuntorangaistuksen täytäntöönpano on keskeytynyt tai ehdonalaiseen vapauteen päästetty on määrätty menettämään vapautensa, täytäntöönpanon jatkamisessa on 9 §:n säännöksiä vastaavasti sovellettava. Määräaikaisen vapausrangaistuksen osalta vanhentumisaika määräytyy jäljellä olevan rangaistuksen mukaan ja, jos useita rangaistuksia on niitä täytäntöönpantaessa laskettu yhteen, yhteenlasketusta rangaistuksesta jäljellä olevan ajan mukaan. Vanhentumisaika on laskettava keskeytymispäivästä ja, mikäli ehdonalainen vapaus on määrätty menetetyksi, siitä päivästä, jona menettämistä koskeva lainvoiman saanut päätös annettiin.
11 § (16.2.1973/138) Tuomitun sakon täytäntöönpano raukeaa viiden vuoden kuluttua lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä. Jos muuntorangaistus on määrätty, on sakotetulla oikeus vanhentumisajan kuluttuakin maksaa sakko niin kuin siitä on erikseen säädetty. Mitä edellä on sakosta säädetty, koskee myös tuomittua uhkasakkoa.
12 § (26.10.2001/875) Menettämisseuraamusta ei saa panna täytäntöön, kun kymmenen vuotta on kulunut lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä. Jos menettämisseuraamus koskee 10 luvun 4 §:ssä tarkoitettua rikoksentekovälinettä tai 5 §:ssä tarkoitettua muuta omaisuutta, menettämisseuraamuksen täytäntöönpano ei kuitenkaan raukea.
Pykälä on muutettu nykyiseen muotoonsa lailla 26.10.2001/875, joka on voimassa 1.1.2002 alkaen. Vanha muotoilu (laissa 16.2.1973/138) kuului seuraavasti: "Menettämisseuraamuksen täytäntöönpano raukeaa kymmenen vuoden kuluttua lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä. Jos menettämisseuraamus koskee sellaista esinettä tai ainetta, jonka sen erityisen laadun tai omaisuuksien vuoksi ja muut asiassa ilmenevät seikat huomioon ottaen on syytä varoa joutuvan rikolliseen käyttöön, menettämisseuraamus ei vanhennu."
13 § (16.2.1973/138) Sen estämättä, mitä edellä 11 ja 12 §:ssä on säädetty, saa täytäntöönpanon, jos sen toteuttamiseksi on vanhentumisajan kuluessa toimitettu ulosmittaus, saattaa loppuun ulosmitatun omaisuuden osalta.
14 § (16.2.1973/138) Tuomittu sakko ja uhkasakko raukeaa tuomitun kuollessa. Täytäntöönpanon, jonka toteuttamiseksi on tuomitun eläessä toimitettu ulosmittaus, saa kuitenkin saattaa loppuun ulosmitatun omaisuuden osalta.
15 § (16.2.1973/138) Rikoksentekijän tai muun menettämisseuraamuksesta vastuussa olevan henkilön kuoltua on seuraamus tuomittava kuolinpesän varoista, ellei menetetyksi tuomitseminen ilmeisesti ole kohtuutonta.
Jos menettämisseuraamukseen tuomittu on kuollut, täytäntöönpano on kohdistettava hänen kuolinpesäänsä. Kuolinpesän osakkailla on kuitenkin oikeus viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun tuomion täytäntöönpanemiseksi on ulosmitattu kuolinpesän omaisuutta tai sanottua omaisuutta on otettu valtion haltuun, saattaa jutun ensimmäisenä oikeusasteena käsitelleen tuomioistuimen ratkaistavaksi, onko täytäntöönpano raukeava siitä syystä, että menettämistä on ilmeisesti pidettävä kohtuuttomana.
Rikoksella saadun taloudellisen hyödyn menettämisseuraamusta ei saa hyödyn yksinkertaisen määrän ylittävältä osalta tuomita eikä panna täytäntöön menettämisseuraamuksesta vastuussa olevan tai siihen tuomitun kuolinpesän varoista.
Jouni Heikniemi
4.12.2001
Tämä dokumentti kuuluu sivujeni osioon
Rikoslaki webissä.