Sivarin kauhut

Kun uusi sivari saapuu Lapinjärvelle, hänen pieni mielensä on täynnä pelottavia muualta kuultuja tarinoita: mitä kaikkea kamalaa sivarikeskuksessa voikaan tapahtua? Julkaisutiimimme laati runsaalla kahden viikon kokemuksella listan sivarin neljästä pahimmasta kauhusta. Lisäksi kerromme, miten vältät nämä pelottavat peikot.

III  Tilanpuute

Lapinjärven luksushotellin virkeän valkoisesti sisustetut kahden hengen huoneet ovat upeita majoituspaikkoja - valitettavasti vain yleensä neljälle tai peräti kuudelle sivarille. Armeijan jämäkerrossängyt on aistikkaasti pinottu seinustoille, ja joka läjässä uinuu pari maanpetturia. Tätä voi pitää ongelmana tai sitten olla pitämättä, asenteesta riippuen. Oli miten oli, varsinkin alapetiläinen tulee väkisinkin tutuksi yläpedin pohjassa olevien kirjoitusten kanssa. Pidemmät jätkät lyövät päätään yläsänkyyn säännöllisesti.

Sänkyjen hulppea 60 sentin leveys ei helli ladonovea muistuttavia sivareita. Petejä ei myöskään ole mitoitettu koripalloilijoille, joten isot ihmiset nukkuvat sykkyrässä. Varsinkin neljän ja kuuden hengen huoneissa kämppisten tuhina, haju ja liikehdintä voi häiritä omaan tilaan tottunutta.

Tautiin ei ole lääkettä, mutta korvatulpat ovat suosittuja. Lisäksi voi yrittää hankkiutua numeroltaan parilliseen saapumiserään, joka ainakin tätä kirjoitettaessa saa pääosin asustella uudemmassa D-parakissa. Kampushuhu kertoo, että D-talo täyttäisi jopa EU:n teuraskuljetusvälineille asetetut tilavaatimukset.

II   Jalkasilsa

Sivarin on syytä suojata kallisarvoisia jalkojaan, sillä niillä on käveltävä monta kertaa Midgårdiin ja takaisin. Suihkuissa vaanii kuitenkin pelottava peikko. Kun varomaton uninen sivari marssii suihkuhuoneeseen ja ryhtyy pesemään metrin mittaista hevilettiään, ilkeä jalkasilsa vaanii lattiakaivossa ja hyppää kiinni pelottoman pasifistin koipeen.

Sinne se jää muhimaan varpaiden väliin ja aiheuttaa kutinoita sun muita vaivoja. Klinikan tädit eivät silsasta tykkää, vaan yrittävät tappaa sienieliön antamalla sivareille lääkkeitä ja salvoja. Mutta kunnon rauhanaktivistin tavoin tosisivari ei ilmoita silsastaan terkkareille, vaan antaa kaikkien kukkien - ja jalkojen - kukkia. Harmi vain, että hoito käy viikko viikolta vaikeammaksi. Mutta tässä yhteiskunnassa pasifismilla on hintansa, kuten kaikki sivarit joutuvat ennen muuta huomaamaan.

Jos ei rauhanaatteistaan huolimatta halua toimia rihmaston kasvualustana, voi silsaa torjua käyttämällä suihkutossuja peseytymisen aikana. Pahimmat hygieenikkopellet myös pesevät joskus jalkansa, mutta tälle linjalle kovin moni ei sentään ole lähtenyt. Ja sitten jos sieni kuitenkin valtaa koivet, terveysihmiset ottavat sen pois. Huomautettakoon vielä, että joidenkin sivarien valitsema suihkustakieltäytymislinja estää myös silsan leviämistä, mutta valitettavasti aiheuttaa muita oireita ympäristössä.

I    Kulkutaudit

Sivarin kauhu ovat vääjäämättä lähestyvät kulkutaudit. Keskus on tiivis yhteisö, jossa kaikki ovat toistensa kavereita. Nekin, jotka eivät ole toistensa kavereita, ovat toistensa taudinaiheuttajia. LKK:ta ei turhaan kutsuta syysflunssien Mekaksi: mikäpä sen parempi paikka pöpöjen sukukokoukselle kuin Sikala-luento, jossa nuokkuu satakunta huonokuntoista tervakeuhkosivaria?

Aina jollain on flunssa, joka aina tarttuu johonkin. Koulutusjakson on mahdotonta välttää jokaista infektiota, todennäköisesti saat niitä puolen tusinaa. Flunssaamisesta voi tietysti saada sairaslomaa, mutta LKK:ssa oleskelun keskimääräisen tympeyden vuoksi sekin on lähinnä miinusta. Pöpöt eivät siis ole kiva juttu, toisin kuin joskus intissä.

Sivariflunssissa on se kiva puoli, että ne etenevät aalloittain. On aina ihmisiä, jotka ovat taudissa edellä ja niitä jotka ovat jäljessä. Tästä on iloa esimerkiksi siten, että kun kurkku kipeänä istuu iltapalalla, voi naureskella niille piruparoille joilla räkä lentää riemukaarena. Ikävä puoli on se, että jollet itse ole vielä sitä vaihetta kokenut, olet todennäköisesti huomenna samassa tilassa. Mutta toisaalta: kun selviydyt sen ohi, on jäljellä vielä iso joukko muita tovereita, jotka tulevat vielä tukehtumaan limaansa samoin tavoin. Katseltavaa ja kuultavaa siis riittää, hommaan pitää vain asennoitua oikein.

Jokaista bakteeria ei voi väistää. Ennaltaehkäisyksi käy hengityssuojaimen pitäminen päällä kaikkina aikoina. Tätä vaihtoehtoa ei kuitenkaan käytetä yleisesti, koska kaljanjuonti kaasunaamarissa on vaikeaa. Tietenkin hyvä yleiskunto auttaisi - mutta toisaalta, eivätkös kaikki hyväkuntoiset nuoret miehet mene inttiin? Juo lämmintä (mielummin esimerkiksi teetä kuin jo mainittua kaljaa), älä mene ulos talvisin tauoilla ja niin edelleen. Kyllä sitä kuitenkin aina hengissä selviää.

Jouni Heikniemi, kuvat Matti Aumala