Tuntematon sivari

Mitä sivarina oleminen on? Tätä minultakin on kysytty Lapinjärven viikkojen aikana ties miten monta kertaa. Kysymykseen on tavallaan helppo vastata: konkreettinen selitys luennoilla istumisesta ja iltaisin tylsistymisestä on luonteva juttu, ja sinänsä ymmärtää. Mutta se koko totuus, kysymys siitä, miksi sivariin mennään ja millaisia sivarit oikeastaan ovat, on paljon vaikeampi juttu. Ja mitä on elämä sivarina, ainakin jonkinlaisena vähemmistön edustajana? Tähän tuskin kukaan erästämme osaisi edes vastata.

Asepalvelukseen liittyvät asiat nousivat erämme koulutusjakson aikana jälleen otsikoihin, kun Salattujen elämien näyttelijä Pete Lattu keskeytti armeijan kymmenen päivän jälkeen. Sivaria Lattu ei edes harkinnut, vaan otti rohkeasti suoraan C-paperit "terveydellisten syiden takia". Inttifriikit vastaan hippipasifistit -maaottelu alkoi taas, ja ohitti mm. Ilta-Sanomien lukijan ääni -palstalla sellaiset yhteiskunnallisesti vähäisemmät aiheet kuin terveydenhuollon nykytilan, yksinhuoltajien aseman ja suomalaisten ikärakenteen kehityksen.

Seurasin taas kerran useammastakin viestimestä iänikuista keskustelua asevelvollisuuden puolesta ja vastaan. En tullut taaskaan hullua hurskaammaksi, mutta entistä enemmän mietin sitä, millä tavalla ihmisten suhtautuminen muuttuisi, jos sivareista tiedettäisiin enemmän ja luultaisiin vähemmän? Jos ei ajateltaisi, että Lapinjärven yllä leijuu maripiipusta nouseva harmaa pilvi ja että kaikki sivarit vain lusmuavat työpalvelunsa alusta loppuun? Voitaisiinko tätä aseetonta vaihtoehtoa arvostaa ja pitää merkittävänä tapana palvella yhteiskuntaa? Olisiko ehkä jopa Lattu valinnut toisin?

Vaikeita kysymyksiä. Niin kauan kun sivaristereotyyppi elää, jokainen sivari vaikuttaa olennaisesti muiden sivarien maailmaan näyttämällä joko hyvää tai huonoa esimerkkiä. Ankara sivarimyönteinen propaganda voisi sekin olla paikallaan. Tämä julkaisu ei kuitenkaan yritä olla sitä, vaan huumoripitoinen kuvaus erän 13/01 sivarien elämästä ja oloista. Toivon mukaan läpyskämme välittää edes jonkinlaisen viestin Lapinjärveltä ulkomaailmaan. Emme me kaikki niin pahoja ole!

Jouni Heikniemi