Pieni Loviisa ja suuret rauhanaatteet

Elokuun kuudentena päivänä Hiroshimassa räjähti atomipommi. 56 vuotta myöhemmin Lapinjärven siviilipalvelusmiehet osallistuvat Loviisassa rauhanmarssiin tragedian muistopäivänä.

13. erän sivarit saapuivat katsomaan Rauhan foorumin viimeisen päivän esityksiä. Ohjelmassa olivat muun muassa Mikko Perkoila ja unkarilainen kansanmusiikkiorkesteri Hirvi. Musiikin päätyttyä sivarit kantoivat nöyrästi lyhtyjä paikallisten asukkaiden kanssa pitkin Loviisan rantatietä. Pahimmilta häiriöiltä vältyttiin. Ainoastaan punalakkinen mies häiritsi harrasta tunnelmaa - hänkin taisi olla vain mielikuvitustonttu.

Hiroshiman muistopäivänä järjestettävä kulkue on kansainvälinen perinne, joka on Loviisassa järjestetty 80-luvun alusta lähtien. Myös Helsingin Töölönlahdella vietetään Hiroshima-päivää vastaavin seremonioin. Kulkueen ympärille rakentunut monipäiväinen tapahtuma Rauhanfoorumi on kuitenkin Suomessa ainutlaatuinen. Vuodesta -87 lähtien Loviisaan on kutsuttu tieteen, taiteen ja politiikan edustajat puhumaan rauhasta.

Asevarustelusta etnisiin konflikteihin

Loviisan kirkkoherra Veli-Matti Hynninen on ollut mukana Loviisan rauhanliikkeessä sen perustamisesta alkaen. Kun Loviisaan rakennettiin ydinvoimala 70-luvun lopulla, kaupunkiin saapui paljon ihmisiä eri puolilta Suomea. Uudet ajatukset sekoittuivat ja ottivat yhteen konservatiivisen alkuperäisväestön mielipiteiden kanssa.

Keskustelu synnytti Loviisaan rauhanliikkeen 80-luvulla, jolloin rauhanaktivismi ei ollut enää kuuma sana kuten vielä 70-luvulla. "Rauha on hyvin rasitettu ja raiskattu sana. Sitä on käytetty väärin eri poliittisissa tarkoituksissa", Hynninen toteaa. "Loviisassa rauhaa tuotetaan, siitä ei vaan puhuta. Tästä ovat esimerkkinä eri maiden kohtaamiset tapahtumassa."

Nykyään rauhanfoorumissa käy paljon vierailijoita eri maista. Usein virolaisilla ja unkarilaisilla on Loviisassa ollut ensimmäinen tilaisuus kohdata venäläiset ystävinä eikä miehittäjinä. Tarkoitus on myös vaikuttaa suomalaisten asenteisiin. Tänä vuonna tapahtumaan tuotiin bussilasteittain maahanmuuttajia pääkaupunkiseudulta. Heidät ja Loviisan 200 paikallista maahanmuuttajaa esiteltiin loviisalaisille pappilassa järjestetyssä Kansojen juhlassa.

90-luvulla Rauhanfoorumin teemat ovat keskittyneet paljon etnisten ongelmien ratkaisemiseen, kun taas 80-luvulla kauhisteltiin suurvaltojen asevarustelua. Hiroshiman esimerkki ei silti Hynnisen mielestä ole vanhentunut. Tapahtumassa on vieraillut myös japanilaisia vieraita, jotka ovat hämmästelleet kaukaisten suomalaisten myötätuntoa Hiroshimaa kohtaan. Japani-kilta on ollut useana vuonna aktiivisesti mukana ja esitellyt suomalaisille Origami-paperintaittamista ja japanilaista kukka-asettelua Ikebanaa.

Sivareilta lisää panosta rauhantyöhön

Loviisassa kokoontuu joka vuosi rauhan neuvottelukunta pohtimaan ajankohtaisia rauhaan liittyviä kysymyksiä. Tänä vuonna oli puhetta Naton roolista Balkanin tilanteen ratkaisijana ja Loviisaan pystytettävän Millennium-monumentin aikataulusta.

Rauhanfoorumissa ei ole puututtu siviilipalveluksen ongelmiin. Tapahtumaan on kuitenkin kutsuttu sivareita ja totaalikieltäytyjiä. Kaikki rauhaan sitoutuminen on haluttu esitellä. Sivarien mukanaoloa on Hynnisen mukaan halua lisätä. "Toivomme, että sivarit ottaisivat rauhanfoorumin omakseen myös koulutusjakson jälkeen. Esiintyvät taiteilijat ovat tervetulleita, joten ottakaa yhteyttä", Hynninen ilmoittaa.

Mikko Perkoila esitti rohkeita rauhanlauluja

Mikko Perkoila oli sunnuntain tähtiesiintyjä Loviisan rauhanfoorumissa. Yhden miehen bändi Mikko Perkoila ei musiikillisella annillaan ollut mitenkään erikoinen, mutta oivaltavilla sanoituksillaan trubaduuri sai yleisön puolelleen. Perkoila antoi lauluissaan huutia rasisteille, porvareille ja Horneteille. Mutanttimaa-niminen biisi kertoi radioaktiivisesta joutomaasta. Loviisan yleisö taputti esitykselle hieman vaivautuneena, useammat saavat toimeentulonsa paikallisesta ydinvoimalasta. "Teen lauluja vain itselleni, siksi ne ovat mitä haluan", Perkoila selitti radikaalia linjaansa. Perkoila kertoo, että hänen edustamansa trubaduurikulttuuri ja satiiriperinne on yleisempää Keski-Euroopassa. Suomessa ironiaa ei aina ymmärretä. "Esimerkiksi 'Se on somalien syytä'-biisin esittäminen loppui kapakkakeikoilla, kun kerran yksi skini tuli kertomaan, että on somaleista aivan samaa mieltä."

Iisakki Härmä, kuvat Mikael Salo