Sivarirunoutta

RESIINA

horsmien kunniakaarti, rinta
rinnan
kaste taittuu, aamulla
minun salkussani viili
sinun rinnoissasi hiki, hekuma

veijarit
ratapenkoilla, ruosteessa
polkupyörät
aina asennossa,
kasarmilta tulossa

FLORETTI

pajatsossa tuli,
huhki korjaaja hikeään
ja se joukko,
mikä jäi ilman iloaan,
jokapäiväistä
oli suuri

napinaa, terhoja
taivaalta putosi, ränninmutkat
kujersi kivaa melodiaa
mutta rytmi
se sai pajatson
paukkaamaan
rockia ja rakkautta

joukkio miehiä, iltapäivän
kuumina tunteina
ymmärsi olleensa
miekan terällä, reunalla
ja nähneensä mutakuopan
altaat, tirinän ja leivon laulun.

ruumis on terve, jos
sielussa asuu Jeesus
tietää pastori

lauletaan
tai ainakin vanha
nainen laulaa
kuin viimeistä henkeään vetäen
kuin saisi kosketuksen
Jumalaan, kuin
Jeesus rinnoista puristaisi

lopulta juodaan kahvia,
muistellaan
kuka oli naimisissa
ja kenenkin kanssa.

Kuu raiskaa
ja siniset pilvet kuin zeppeliinit
ovat hiljattain liikkuneet

maatessani
kukkulalla, jossa vihreä ruoho
haisee tavanomaisen makealta
kuulen maitomiehen
laulun
& tammipyörien
verkkaisen vauhdin

AUTIO MAA

pesen puun lehdet,
viikkaan kemujen jälkeen
keittiön korkeimmalle hyllylle

saa mies, vanha sotkea yksin
pyörällään, saa aatteensa
ne on sen vaatteet
pitää piiskansa hyllyllä

polkee paikallaan, kuljettaa
kirjattua postia
vie viikattua, kemujen jälkeen
kuolee voima maasta
kun aika pysyy

HIRVILAMMI

ei kukaan tunne miestä,
joka saapuu
maalta
kulkee pitkin askelin,
varoo sijaansa
ei kukaan tunne miestä,
vaikka olisi kuhaa
laukussa, kyyneleitä
taskullisen verran
saa silti kulkea yksin.

HAMPPUKÖYSI

silloin sain
hamppuköyden
kiipesin, kylän
korkeimpaan
hitto

ja luulin
että puusta
noustaan aurinkoon
että
pilvet ovat kermajäätelöä,
nougatia
että
pitää takoa
kun rauta on kuuma
ja että se liittyy
ukkoseen.

KOHTAUS KUUDENNESSA KERROKSESSA

huomioi valo ja peili, näkyykö
näyttelijä?

Pelkäsin
kattojen kaatuvan
dramatiikan tajua jo
tuolloin, pelkäsin
korkojen paukuntaa
kuivalla asfaltilla
sillä se kaikki kuului kuudennen kerroksen ikkunaan

ja valo laskee ikkunassa, näyttelijä nukahtaa, kaksi, kolme,
Brahms, kaksi, kolme, nyt

sormet
mäntysängyn reunalla
peitto on kylmä
kuin kylmä vesi juoksee